Nyt on sitten kämppä irtisanottu ja töihin jätetty eroanomus. Elikkäs vietän täällä Lontoossa vielä noin kuukauden. 21.2 lähtee kämppä alta ja tää tyttö lähtee samana päivänä kohti Etelä-Afrikkaa!!! Liput on jo ostettu. Paluu olis 11.3 Lontooseen. Eli reilun kahden viikon reissu. Ei hullumpaa. Aluksi siis oli tarkoitus mennä Eurooppaa kiertään mut tuttu, joka ollut vaihto-oppilaana Suomessa, tarjos mulle ja Annalle majapaikkaa Durbanista. No tottakai tilaisuus piti käyttää hyväks ja nyt on lennot varattu. Toisen puoliskon lomasta vietetään Kapkaupungissa. Neljänneks viimesin viikko käynnissä töissä ja jostain syystä ei nappais yhtään. Lähtö tiedossa ni vois jo lähtee vaikka samantien. :D Paluu onkin Suomeen sitten reissun jälkeen. Kivaa olis vielä muutama päivä Lontoossa viettää ja sit palata. Nyt vähän jo harmittaa etten oo kesää täällä. Se on kuulemma ihan erilaista. No sen kyllä uskon. Mut en tuol jaksa enää olla ni näin helpompi.
Toinen asia mistä oon nyt ihan innoissani on Espanja! Tänää mulla oli ensimmäinen oppitunti. Mun espanjalainen työkaveri siis opiskelee täällä Espanjan opettajaks semmosel pikakurssil ja ne tarttee oppilaita sinne ni pääsin siis ílmaseks pikakurssille. Siistiä. Kestää nelisen viikkoa. Haluun kyl ehdottomasti jatkaa espanjan lukemista Suomessa. Sattu myös aika sattuma kun menin sinne koululle. Oli hetki aikaa ennen tunnin alkua niin menin sitten kahvilaan kahville. Tilasin kahvin ja myyjä kysy heti että mistä oon kotoisin... No Suomestahan oli hänkin. En oo kyl ihan hirveesti suomalaisiin täällä törmännyt. Mutta ei siinä vielä kaikki... hänhän on myös Hämeenlinnasta! Mua 5 vuotta vanhempi mies. Tullut 4 vuotta sitten Lontooseen ja jäänyt sille tielle. On ollut tuon koulun kahvilassa töissä reilun vuoden vai oliko kaks, no kummiskin, olin eka suomalainen kehen hää törmäs siel. Hauska sattuma. Siinä sitten rupateltiin tovi. Noita tunteja mulla siis on kaks kertaa viikossa ja kestää kaks tuntia. Kivaa piristystä!
Tässä nyt tämmöset pikakuulumiset kun en oo jaksanut raapustelle. Ainiin tulihan tuo Dublininkin reissu reilu viikko sitten tehtyä. Kesällä kaupunkin olis varmasti ihan erilainen, niinkuin kaikki muutkin yleensä, mutta hauskaa oli ja kiva kylä :)
keskiviikko 26. tammikuuta 2011
maanantai 10. tammikuuta 2011
New Year
Jospa sitä sais nyt tänne raapustetttuu pitkästä aikaa. Tuntuu että siitä on jo ikuisuus kun oli Suomessa. Aika sen jälkeen on taas vaan kiitänyt. Uudesta vuodestakin pikkuhiljaa ollaan selvitty ja ajatukset alkaa kulkee jo kohti kesää. Pitäs alkaa taas kerran pohtii noita kouluhakuja. Ei stressaa ei sit yhtään. Mihin sitä oikein hakis. Jotenkin oon jo luovuttanut okl:n suhteen, valitettavasti. En tiedä haenko vai enkö. Jos vaan ei oo motivaatio ni siit lukemisesta ei yksinkertaisesti tuu mitään. Ni voi olla ehkä vähän turhaa ees vaivata itseensä sillä. Jotain muuta on siis keksittävä, mutta mitä? Kai se sit on se matkailu... ehkä se ei huono vaihtoehto oo.
Niinkun joskus aikasemmis teksteis taisin mainita pelon että joulun jälkeen on vaikee palata Lontooseen. No se onneks osoittautui vääräksi, palaaminen oli helppoa. Ennen Suomeen lähtöä fiilis täällä oli hieman parantunut ja tiesin, että nyt tuntuu että on hyvä palata takasin. Ja vaikutusta tietysti voi olla myös sillä että kotona Hämeenlinnassa tuli vaan semmonen tunne, että ei mun paikka täälläkään oo. Kotona kyllä, mutta ei Hämeenlinnassa. En mä oikeestaan tiedä minne mä kuulun. Tällä hetkellä en minnekään. Ehkä mä kaikkein eniten nyt kaipaan sitä pysyvyyttä mikä ehkä tulis sen koulupaikan myötä. Tässä on tullut vietettyy maanmatkaajaa jo ihan tarpeeks. Kumminkin lähdin jo 17 vuotiaana pois Hämeenlinnasta ja rakensin uuden elämän Lappeenrantaan. Sieltä vuoden Porvoon visiitin jälkeen Turkuun ja sieltä reilun vuoden visiitin jälkeen Lontooseen. Mä rakastan tutustuu uusiin ihmisiin ja mielestäni sopeudun hyvin paikkaan kuin paikkaan. Eli ei se mulle ongelma oo. Tuntuu että on ripotellut itsestään palasia sinne sun tänne. Hyppään piiristä toiseen, koska mulla ei ehkä oo sitä mun omaa piiriä.. hmm. Ompa sekavia juttuja :D Älkää välitelkö. Moni varmasti jo lopettanutkin tän lukemisen näiden mun hyvien juttujen takia. Mutta siis on aina vaikee palata vanhaan piiriin, koska tuntuu että on jäänyt paljon kaikesta paitsi ja on ihan pihalla. On vaan tutustunut niin moniin hienoihin ihmisiin, että harmittaa ettei voi nähdä useemmin tai edes pitää paremmin yhteyttä. Nytkin jo ajatus, että täältä lähtö on jo lähellä, saa mut harmittaan. Mutta ei tää pysyvää voi olla. Lähtö koittaa joka tapauksessa. Yhteenvetona siis että käynti Suomessa sai mut näkee taas asiat eritavalla, ja ehkä nyt osaan nauttii loppuajasta täällä paremmin.
Paluu arkeen loman jälkeen olikin sitten karu. Alotin viime tiistaina työt. Tiistaista perjantaihin olin joka päivä töissä 6-15. Yllättävää kyllä, mulle noi aamuherätykset ei oo ollu hirveen vaikeita. Tosin illalla sit ihan kuitti. Ja työt jopa maistu yllättävän hyvältä vaikka oli tosi vilkas viikko asiakkaiden suhteen. Tänään palasin mun normaaliin arkeen hyvin levätyn(?) viikonlopun jälkeen. Eli 8 h ja 8-16. Kotona ollessa sain ajatuksen että aloittaisin espanjan kurssin täällä. Innostuin jo asiasta paljon, mutta se kestäis 10 viikoa ja tarkoituksena olis lähtee johonkin reissuun helmi-maalis kuussa. Pitää nyt miettii ja pohtii että mitä sitä tekee ja meneekö meillä Annan kanssa ajotukset yksiin. Tää päätöksen teko kun yllättäen on aika vaikeeta mun osalta... Jotenkin jo ajattelin että lähtisin täältä jonnekin 22.2 kun vuokrasopimus päättyy. Se nyt ehkä on ensimmäisenä ajatuksena. JÄNNÄ NÄHÄ
Niinkun joskus aikasemmis teksteis taisin mainita pelon että joulun jälkeen on vaikee palata Lontooseen. No se onneks osoittautui vääräksi, palaaminen oli helppoa. Ennen Suomeen lähtöä fiilis täällä oli hieman parantunut ja tiesin, että nyt tuntuu että on hyvä palata takasin. Ja vaikutusta tietysti voi olla myös sillä että kotona Hämeenlinnassa tuli vaan semmonen tunne, että ei mun paikka täälläkään oo. Kotona kyllä, mutta ei Hämeenlinnassa. En mä oikeestaan tiedä minne mä kuulun. Tällä hetkellä en minnekään. Ehkä mä kaikkein eniten nyt kaipaan sitä pysyvyyttä mikä ehkä tulis sen koulupaikan myötä. Tässä on tullut vietettyy maanmatkaajaa jo ihan tarpeeks. Kumminkin lähdin jo 17 vuotiaana pois Hämeenlinnasta ja rakensin uuden elämän Lappeenrantaan. Sieltä vuoden Porvoon visiitin jälkeen Turkuun ja sieltä reilun vuoden visiitin jälkeen Lontooseen. Mä rakastan tutustuu uusiin ihmisiin ja mielestäni sopeudun hyvin paikkaan kuin paikkaan. Eli ei se mulle ongelma oo. Tuntuu että on ripotellut itsestään palasia sinne sun tänne. Hyppään piiristä toiseen, koska mulla ei ehkä oo sitä mun omaa piiriä.. hmm. Ompa sekavia juttuja :D Älkää välitelkö. Moni varmasti jo lopettanutkin tän lukemisen näiden mun hyvien juttujen takia. Mutta siis on aina vaikee palata vanhaan piiriin, koska tuntuu että on jäänyt paljon kaikesta paitsi ja on ihan pihalla. On vaan tutustunut niin moniin hienoihin ihmisiin, että harmittaa ettei voi nähdä useemmin tai edes pitää paremmin yhteyttä. Nytkin jo ajatus, että täältä lähtö on jo lähellä, saa mut harmittaan. Mutta ei tää pysyvää voi olla. Lähtö koittaa joka tapauksessa. Yhteenvetona siis että käynti Suomessa sai mut näkee taas asiat eritavalla, ja ehkä nyt osaan nauttii loppuajasta täällä paremmin.
Paluu arkeen loman jälkeen olikin sitten karu. Alotin viime tiistaina työt. Tiistaista perjantaihin olin joka päivä töissä 6-15. Yllättävää kyllä, mulle noi aamuherätykset ei oo ollu hirveen vaikeita. Tosin illalla sit ihan kuitti. Ja työt jopa maistu yllättävän hyvältä vaikka oli tosi vilkas viikko asiakkaiden suhteen. Tänään palasin mun normaaliin arkeen hyvin levätyn(?) viikonlopun jälkeen. Eli 8 h ja 8-16. Kotona ollessa sain ajatuksen että aloittaisin espanjan kurssin täällä. Innostuin jo asiasta paljon, mutta se kestäis 10 viikoa ja tarkoituksena olis lähtee johonkin reissuun helmi-maalis kuussa. Pitää nyt miettii ja pohtii että mitä sitä tekee ja meneekö meillä Annan kanssa ajotukset yksiin. Tää päätöksen teko kun yllättäen on aika vaikeeta mun osalta... Jotenkin jo ajattelin että lähtisin täältä jonnekin 22.2 kun vuokrasopimus päättyy. Se nyt ehkä on ensimmäisenä ajatuksena. JÄNNÄ NÄHÄ
lauantai 1. tammikuuta 2011
Happy happy new year today!
Jaahas jaahas. Mistäs sitä taas alottas. Nyt on vuosi taas vaihtunut ja viime iltakin oli sen mukainen. Meri, Anna ja Kiiko tuli moikkaa meitä Lontooseen ja viettää uuttavuotta mein kanssa. Käytiin siis Sannin kanssa viettää joulupyhät Suomessa ja se kyl piristi. Tuli levättyy ja syötyy ihan tarpeeksi :D Mutta oli kyl kiva palata Lontooseen. Onneks siinä kävi nyt näin. Jostain syystä nyt ei jaksa kyl kirjottaa ja selittää hirveesti mitään :D Mutta Käytiin katsoos ilotulituksia keskustassa skriineiltä ja porukkaa oli ihan älyttömästi. Kyllähän tää lontoo on hieno paikka viettää uuttavuotta. Tänävuonna onneksi osasin taas pitää itsestäni huolta, toisin kun tuo sukulaiseni. Mutta onnenpekka kun omistaa serkkutytön joka osaa pitää huolta.
No mutta annetaan kuvien kertoo enemmän kun ei jaksa kertoo :D
No mutta annetaan kuvien kertoo enemmän kun ei jaksa kertoo :D
maanantai 13. joulukuuta 2010
I didn´t realize how much I missed livingroom!
| Hulluu porukkaa Pretistä |
Siitä onkin aikaa kun on saanut tänne viimeks raapustettuu. Ollut vaan niin kiireitä. Jopa. Ei vaan pari viikkoo menikin sairastellessa. Eipä sitä kahtena viikonloppuna ehtinyt mitää tekee ku kuume nousi. Siinä välissä tottakai työviikon pysty tekee, mutta sit kun viikonloppu läheni ni perjantaina taas nousi kuume. Mut nyt on pöpöt voitettu ja elävien kirjoissa taas.
Viime ajat on mennyt taas mietiskellessä ja pohdiskellessa, että mitä sitä oikein uuden vuoden jälkeen haluis tehdä. Haluanko vielä kauan olla täällä? Vaihtaa maisemaa kenties jonnekin lämpimään? Kyllä, viimeksi mainittu houkuttaa enemmän kuin arvaattekaan :D Aluks ajatuksena oli viihtyä täällä huhtikuun alkuun. Tällä hetkellä tuo ajatus ei tunnu hyvältä. Jotain pitää tehdä. Eli olla vielä parikuukautta ja sit suunnata vaikka Thaimaan rannoille lepäämään ja kerää energiaa rankkaa pesiskesää varten :) Ainut mikä mua täällä pidättelee on ihmiset. Oon tutustunut niin mahtaviin ihmisiin, että jo ajatus siitä että pitää lähteä pois on vaikea. Ja nyt vasta alkaa tuntuu siltä, että pikkuhiljaa alkaa pääsee paremmin ja paremmin sisään tähän elämään täällä. Mut onneks nyt ei vielä tarvitse päättää mitään vaan reilun viikon päästä Suomeen(!!!!!!!) ja sit takasin katsoo että millä mielellä sitä oikein palaa. Mut huono ajatus ei myöskään se ois, että menis täältä parin viikon lomalle Thaimaaseen ja palais takasin. Ihan liikaa vaihtoehtoja.
Joulukuun alussa Sannin ja Kaisan kaveri Riia tuli meille kylään ja vietti viikon mein luona. Sitten myös ihana Maria Mörkö Mörssi Raunio saapui Lontooseen kaverinsa luokse ja samalla sain nauttia myös hänen seurasta. Kyllä nää aina piristää kummasti kun näkee mahtavii ihmisii :) Viime viikon maanantaina käytiin Marian, Nachon ja Arnaun kanssa katsastamassa Hyden Parkin Winter Wonderland. Eipä se nyt kummempi ollut. Kuka haluaa huvipuisto laitteisiin näin kylmässä ilmassa? Ei oikein houkutellut yhtään. Sen jälkeen päätettiin etsiä kahvila ja mennä nauttimaan kupposet kuumaa. Nacho näytti meille matkan varrella missä Tony Blairin asunto on. Käveltiin siitä ohi sit ilta pimeellä ja siinä kadulla oli pari vartijaa kävelees ja vartioimassa. Kun ohitin ihan vierestä ne vartijat niin huomasin kun ne kanto siinä sylissä ihan jäätävä rynnäkkökiväärejä(?) ja pikkasen säikähdin kun näin ne :D
Keskiviikkona sit juhlittiin kämppisten kanssa Arnaun synttäreitä. Arnau teki meille espanjalaisia munakkaita ja tarjoili muutakin naposteltavaa. Mä kävin ostamassa kakun ja saatiin pöytä kivasti koreaksi.
| Mii, Andrea ja Henar |
Torstaina suuntasin Marian kanssa Westfieldsin ostokeskukseen. Taitaa vissii olla Euroopan suurin. Se oli mullekin eka kerta siellä. Oli kyllä hieno paikka. Olis jopa päässyt luisteleen keskellä keskusta. Ja kyllähän sieltä sitten yllättäen tarttu tavaraa mukaankin. Tämän jälkeen suunnattiin Marian kaverin luokse minne mäkin jäin sitten yökylään, kun olin saanut perjantain vapaaksi töistä :) No saavuttiin joskus kymmenen jälkeen sinne kotiin ja ensimmäiseks mä nään joulukuusen olohuoneessa. Ensiks tuli niin joulunen fiilis ja kaipuu kotiin, mutta sitten iski viha että ei vielä joulukuusi saa sisällä olla!! Ja alla oli jo lahjoja. a) kuusen pitää olla aito tuoksun takia b) kuusi tuodaan vasta 22-23.12 sisälle ja c) joulupukki tuo lahjat vasta aattona tai joulupäivänä!! Ei kukaan oo opettanut näille miten joulua juhlitaan. Hahahha. Mutta täällä tosiaan kuuset on ollut koristeltuina monissa kodeissa hyvin aikasee. No päästyäni tästä järkytyksestä keitettiin kupposet teetä ja uppouduttiin sohvan syliin ja katseltiin teeveetä. Että oonkin kaivannut noita hetkiä. Ei sitä oo ymmärtänytkään miten paljon. Kun täällä meillä siis ei ole kuin keittiö ja makkari. Ei sohvia missä rentoutua. Olisin voinut istuu se teemuki kädessä siinä sohvalla vaikka koko yön. :)
Perjantaina käytiin vielä katsoo Tower bridge ja mentiin ihan ylös asti. Sit mun pitikin jo kiirehtii kotiin kun illalla tavattiin työkavereiden kanssa pikkupikkujoulujen merkeissä. Ensin mentiin London Tombseille semmoselle kierrokselle ja sit syömään kiinalaiseen koko porukan kanssa. Hauskin osuus oli tietysti secred santa. Mun piti ostaa lahja mein hot cheffille Alexille, joka on Puolasta. Tehtävä olikin erittäin helppo. Pullo Finlandia vodkaa ja mies oli tyytyväinen :D Se on siis erittäin suosittua juomaa Puolassa. Mä sain mein entiseltä manageriltä, joka siis liittyi onneks myös seuraammae, paketin missä oli kaikenlaisia rasvoja ja suihkutuotteita. Osan kanssa vielä jatkettiin iltaa ja käytiin ostaa vodka pullo ja suunnattiin Thamesin rannalle suomaan yhdessä sitä :) Ja hauskaa oli!
Eilen sitten olikin vuorossa koko Pret ketjun yhteiset pikkujoulut. Paikkana oli aivan älyttömän hieno iso rakennus Thamesin varrella mistä oli hulppeet näköalat, esim. tower bridge. Porukkaa oli varmaa joku 2000. Ruoka ja juomat ilmasia. No olin sattumoisin kertonut noin kuukausi sitten mein silloselle managerille, että minkälainen tapa suomessa on juoda. Nooh nyt hän sitten pääsi todistamaan tätä ihan livenä :) Äiti ja isi, se tapahan on aina hyvin sivistynyt. Don´t worry. :) Hauskaa oli ja kun juhlat sit loppu ni mun piti mennä jatkaa iltaa Arnaun ja sen kaverin kanssa yhdelle klubille. Piti nähdä ne keskustassa, mutta yllättäen meni hermo noihin julkisiin ja suuntasin sit monen mutkan kautta takasin kotiin. Mikä ehkä oli fiksu idea siinä vaiheessa.
Tämmöstä täällä siis. Nyt enää yks täys viikko töissä ja sit neljän päivän viikko ja pääsee kotiin. Ja nyt pitää alkaa taas vähän rajottaa tota rahan menoo, kun tajusin että oon kyllä nyt elellyt aika huolettomasti :D Ajatuksena olikin, että ei tänne säästeleen olla tultu. Mutta pitäs ehkä silti elää kummiskin varojen mukaan eikä ylittää niitä. hahah. No jouluaika vissiin aina on vähän semmosta. Pitääkin olla pikkusisko, ketä vois hemmotella koko ajan. On se onnellinen likka ku sil o tämmönen isosisko :D Seuraavaks yritän kirjottaa vähän nopeemmin taas tänne. Mutta aika perus arkee täällä elellään. Nyt tuntuu taas kivalta ja hyvältä, mutta pian sekin taas muuttuu. Se on nähty. Eniten menee hermot tällä hetkellä näihin kylmiin taloihin!! No jos se koulupaikka(niin arvatkaa vaan paljon jo tää ajatuskin ettei pääse opiskeleen saa mut ahdistuun) ei aukee niin sit suuntana ens vuonna Australia missä se aurinko paistaa ja elämä hymyilee?? :D No mut nyt on ainakin lentoliput Dubliniin hankittu ja sinne suunnataan 15.1 Sannin, Arnaun ja Nachon kanssa. JEE.
Ja tätä kautta viellä älyttömän suuret onnittelut veljelleni Tuomakselle ja Ellulle, joiden ansiosta saadaan suku kokoon joulupyhinä vietttämään kihlajaisia! Onneeee! <3
maanantai 22. marraskuuta 2010
Emotions on the surface... nooo?
Jaaha jaaha mitäs sitä tänne onkaan viimeks tullut raapustettua... Njoo Merita lähti ja Marjukka jäi. Karu paluu arkeen, molemmilla luonnollisesti :) Viikko sitten sunnuntaina suuntasin uuden työkaverin Henarin kanssa Brick Lane market kadulle. Todettiin olevamme liian myöhään liikkeellä, koska suurin osa kojuista oli jo laitettu kiinni. Mutta olimme saaneet hyvän linkin rennon mageesta pubista mihin porukka suuntaa aina marketeilta. Ja sitä se olikin. Erilainen kuin perus Britti pubi. Nuorta porukkaa ja rento meininki. Istuttiin alas ja nautittiin kuppi kuumaa ja croisantit, koska eihän nyt sunnuntai-iltana voi lasia siiderä ottaa. Herranjestas sentään. Hauskinta oli, kun yritettiin etsiä kyseistä pubia. Henar on siis Espanjalainen tyttö, joka on mun kanssa saman ikäinen. Puhuu aikalailla samanlaista englantia ku mä. No kysyttiin sit suuntaa eräältä pariskunnalta matkan varrelta. Henat kysy ja ohjeet saatuamme mä vaan hymyilin ja nyökytin ja Henar teki saman perässä. No siihen mä sit sanoin etten ymmärtänyt muutakuin jatkakaa tästä suoraan. Henar sano saman ja luuli että mä ymmärsin kaiken kun vaan nyökkäilin :D No noudatettiin sitä ainoaa ohjetta mikä ymmärrettiin ja kysyttiin vähän ajan päästä uudestaa ohjeita. No taas ymmärrettiin vaan sama ja ainoa ohje, jatkoimme siis suoraan. Ja taas kysyttiin lisää ohjeita... no kappas oltiinkin pubin vieressä. Tunsimme olomme todella fiksuksi, koska tajusimme että ei meille muita ohjeita annettukkaan(Tiedän Kiiko, aika huono tarinan lopetus taas, KÄRSIKÄÄ) :)
Maanantaina alkokin sitten reipas viiden päivän työputki pitkästä aikaa. Eipä sitä siinä arjen tiimellyksessä oikein muuta jaksanutkaan tehdä. Eikun niin maanantaina mentiin Sannin ja Nachon kanssa Nottinghill katsastaan. Aika hienoo aluetta. Mentiin sitten syömään yhteen pubiin ja siellä alko tietovisa. Päätettiin osallistua ja lyödä fiksut päämme yhteen. Päästiin testaamaan tiimityöskentelyämme. Sanni piti huolen nestetankkauksesta. Nacho oli meistä ehkä fiksuin, joten annoimme hänen olla aivot. Mutta pienen kieliongelman takia otimme googlen kääntäjän avuksi ja ehkä siinä sivussa googletimme muutakin :) No tietysti mun kielipäällä mulle lankesi tulkin ja selittäjän rooli. Tottakai mullakin olis ollut fiksuja vastauksia, mutta päätettiin olla tuhlaamatta niitä, koska mulla oli suuri homma selittää kysymykset Nacholle, joka ehkä saatto tietää paremmin vastauksen ku mä. Niin ja tottakai mulle myös lankesi kirjurin rooli, koska eihän noista kahdesta nyt vaan ois millään ollut siihen :D Ja ryhmän nimeksi tuli loogisesti SA MA NA. Juontaja kysyi meiltä että mistäs sitä ollaan ja sanottiin Suomesta ja hän sano että viime viikolla täällä oli kanssa ryhmä Suomesta, joka pärjäs hyvin. No, ei paineita. Suunta ei voinut siis olla kuin alaspäin... Tiesittkö muuten että täällä on semmoinenkin liikennemerkki kuin beware of crossing frogs?? Ja tietty Nacho nauro mun vastaukselle, mut se nyt vaan meni oikein. En mä voi sille mitä mitään että nää Britit on yhtä fiksuja ku mä :) Eka osio oli siis tunnistaa liikennemerkkejä. Ja saatiin 4/10!!! Jihaa siis ihan loisto alku. Loppu ei mennytkään sitten niin hyvin.. Suulliset kysymykset kun alko, niin mein paperi näyttikin aika tyhjää ja mein kustannuksella naurettiin. Todettiin juontajalle, että syömään me tänne tultiin ja päätettiin suosiolla luovuttaa :D Typerii nää Brittien pubileikit... Suomessa näihin liittys ees jotenkin alkoholi!
Loppu työviikko meni ihan ok. Olin yllättäen taas vain tosi väsynyt. Ehkä syykin oli se, etten saanut itseäni tarpeeksi ajoissa nukkumaan. Perjantai kun koitti niin olin innoissani kun töiden jälkeen oli tarkotus mennä työporukan ja parin muun Pretin työntekijöiden kanssa istuu iltaa. No mut yhtäkkiä kesken työpäivän mua alko särkee päähän ihan älyttömästi. Ja tuli todella heikko olo. Sanoin puolenpäivän aikaa asiasta pomolle ja se päästi mut kotiin. Illaks nousikin ihan kunnolla kuume. Ei yhtään ärsyttänyt ei. Siinähän se perjantai-ilta ja lauantai sitten vierähtikin. Mut onneks se sit laski yhtä nopeesti ku tulikin. Sunnuntaina ei enää ollut edes lämpöä, joten lähdettiin Kaisan kanssa kohti Nottinghillin markkinoita. Oli ihana päästä pedistä ja koko talosta ulos raikkaaseen ilmaan. No illalla sit istuin yllättäen koneella. Ja nyt elämä täällä on taas ollut helpompaa ja intoakin ollut taas erilailla. Mutta huomaa että tunteet on ihan älyttömän herkässä. Hyvä esimerkki on, kun juttelin illalla Kiikon kanssa facebookissa niin jo kaksi kysymystä, koska tuut jouluna kotiin ja vieläkö on suunnitelmissa olla huhtikuun puoleenväliin asti siellä, saivat mut itkemään. Ja miksi? Jaa-a. Ei se ollut surullista itkua. Alko vaan itkettää. Ehkä kun alko ajattelee taas että pääsee Suomeen viettää joulua jne. Tuntuu ihan oudolta, ei siis se että tuun Suomeen, vaan että ihan itku tuli eikä osannut sanoa miksi. Merita oli kyl oikeessa kun varotti tästä kaikesta. Täällä on saanut käsiteltäväksi ihan uusia tuntemuksia :D
Tänään maanantaina mun ei tarvinnut mennä töihin, kun piti mennä suorittaa ITP kurssi Pretin toimistoon. Eli siellä ne kertoili hygieniasta ja kaikesta oleellisesta mitä tarttee tietää työskennellessä Pretissä. Siinähän se 6 tuntia vierähti ihan kivasti ja palkka juoksi. Nyt pitäs alkaa tsempata itseensä huomiseen työpäivään. Onneks vaan nelipäivänen työviikko. Jännittää vaan hieman kun mein pomo siirrettiin toiseen shoppiin ja meille tuli tänään uusi. En oo vielä siis tavannut häntä. Jännittää, että en pidä hänestä niinkuin pidin edellisestä. Kun on tottunut johonkin tuttuun ja turvalliseen, niin on vaikee antaa tilaa uudelle ihmiselle. Jotenkin mullakin ajatuksena vaan, että ei hän voi olla yhtä hyvä. Vaikka todellisuudessa hän voikin olla vielä parempi... pitää vaan antaa mahdollisuus eikä tuomita heti. Fiksuja sanoja ;) Toteutus heikko.
Maanantaina alkokin sitten reipas viiden päivän työputki pitkästä aikaa. Eipä sitä siinä arjen tiimellyksessä oikein muuta jaksanutkaan tehdä. Eikun niin maanantaina mentiin Sannin ja Nachon kanssa Nottinghill katsastaan. Aika hienoo aluetta. Mentiin sitten syömään yhteen pubiin ja siellä alko tietovisa. Päätettiin osallistua ja lyödä fiksut päämme yhteen. Päästiin testaamaan tiimityöskentelyämme. Sanni piti huolen nestetankkauksesta. Nacho oli meistä ehkä fiksuin, joten annoimme hänen olla aivot. Mutta pienen kieliongelman takia otimme googlen kääntäjän avuksi ja ehkä siinä sivussa googletimme muutakin :) No tietysti mun kielipäällä mulle lankesi tulkin ja selittäjän rooli. Tottakai mullakin olis ollut fiksuja vastauksia, mutta päätettiin olla tuhlaamatta niitä, koska mulla oli suuri homma selittää kysymykset Nacholle, joka ehkä saatto tietää paremmin vastauksen ku mä. Niin ja tottakai mulle myös lankesi kirjurin rooli, koska eihän noista kahdesta nyt vaan ois millään ollut siihen :D Ja ryhmän nimeksi tuli loogisesti SA MA NA. Juontaja kysyi meiltä että mistäs sitä ollaan ja sanottiin Suomesta ja hän sano että viime viikolla täällä oli kanssa ryhmä Suomesta, joka pärjäs hyvin. No, ei paineita. Suunta ei voinut siis olla kuin alaspäin... Tiesittkö muuten että täällä on semmoinenkin liikennemerkki kuin beware of crossing frogs?? Ja tietty Nacho nauro mun vastaukselle, mut se nyt vaan meni oikein. En mä voi sille mitä mitään että nää Britit on yhtä fiksuja ku mä :) Eka osio oli siis tunnistaa liikennemerkkejä. Ja saatiin 4/10!!! Jihaa siis ihan loisto alku. Loppu ei mennytkään sitten niin hyvin.. Suulliset kysymykset kun alko, niin mein paperi näyttikin aika tyhjää ja mein kustannuksella naurettiin. Todettiin juontajalle, että syömään me tänne tultiin ja päätettiin suosiolla luovuttaa :D Typerii nää Brittien pubileikit... Suomessa näihin liittys ees jotenkin alkoholi!
Loppu työviikko meni ihan ok. Olin yllättäen taas vain tosi väsynyt. Ehkä syykin oli se, etten saanut itseäni tarpeeksi ajoissa nukkumaan. Perjantai kun koitti niin olin innoissani kun töiden jälkeen oli tarkotus mennä työporukan ja parin muun Pretin työntekijöiden kanssa istuu iltaa. No mut yhtäkkiä kesken työpäivän mua alko särkee päähän ihan älyttömästi. Ja tuli todella heikko olo. Sanoin puolenpäivän aikaa asiasta pomolle ja se päästi mut kotiin. Illaks nousikin ihan kunnolla kuume. Ei yhtään ärsyttänyt ei. Siinähän se perjantai-ilta ja lauantai sitten vierähtikin. Mut onneks se sit laski yhtä nopeesti ku tulikin. Sunnuntaina ei enää ollut edes lämpöä, joten lähdettiin Kaisan kanssa kohti Nottinghillin markkinoita. Oli ihana päästä pedistä ja koko talosta ulos raikkaaseen ilmaan. No illalla sit istuin yllättäen koneella. Ja nyt elämä täällä on taas ollut helpompaa ja intoakin ollut taas erilailla. Mutta huomaa että tunteet on ihan älyttömän herkässä. Hyvä esimerkki on, kun juttelin illalla Kiikon kanssa facebookissa niin jo kaksi kysymystä, koska tuut jouluna kotiin ja vieläkö on suunnitelmissa olla huhtikuun puoleenväliin asti siellä, saivat mut itkemään. Ja miksi? Jaa-a. Ei se ollut surullista itkua. Alko vaan itkettää. Ehkä kun alko ajattelee taas että pääsee Suomeen viettää joulua jne. Tuntuu ihan oudolta, ei siis se että tuun Suomeen, vaan että ihan itku tuli eikä osannut sanoa miksi. Merita oli kyl oikeessa kun varotti tästä kaikesta. Täällä on saanut käsiteltäväksi ihan uusia tuntemuksia :D
Tänään maanantaina mun ei tarvinnut mennä töihin, kun piti mennä suorittaa ITP kurssi Pretin toimistoon. Eli siellä ne kertoili hygieniasta ja kaikesta oleellisesta mitä tarttee tietää työskennellessä Pretissä. Siinähän se 6 tuntia vierähti ihan kivasti ja palkka juoksi. Nyt pitäs alkaa tsempata itseensä huomiseen työpäivään. Onneks vaan nelipäivänen työviikko. Jännittää vaan hieman kun mein pomo siirrettiin toiseen shoppiin ja meille tuli tänään uusi. En oo vielä siis tavannut häntä. Jännittää, että en pidä hänestä niinkuin pidin edellisestä. Kun on tottunut johonkin tuttuun ja turvalliseen, niin on vaikee antaa tilaa uudelle ihmiselle. Jotenkin mullakin ajatuksena vaan, että ei hän voi olla yhtä hyvä. Vaikka todellisuudessa hän voikin olla vielä parempi... pitää vaan antaa mahdollisuus eikä tuomita heti. Fiksuja sanoja ;) Toteutus heikko.
lauantai 13. marraskuuta 2010
There`s no place like home.
Jeeee JEEEE mä pääsen viettää joulua kotiin!! Huippuu! <3 Ja saan olla jopa viikon ihan oman perheeni kanssa. Mikäs sen parasta kun äidin joulupöytä(tänä vuonna mä lupaan jopa itsekin tehdä sen eteen jotain,tää oli äiti lupaus!), kynttilät ja glögi. Ootan niin paljon ettei järkee.
Noo mut nyt vähän kivempiin asioihin. Tosiaan Merita tuli viettää minilomaa tänne ja hauskaa olikin. Perjantaina Meritan kone laskeutui vasta puolikymmeneltä illalla. Ennen sitä mentiin työkavereiden kanssa syömään Italialaiseen, ja meillä olikin runsaasti rahaa käytössä joten tuli syötyy ja juotuu drinkkei kyl koko rahan edestä :D Nooh siitä sit pitikin mennä vastaan Meritaa metroasemalle. Käytiin heittää matkalaukku kämpille ja hakee Sanni mukaan ja lähdettiin vielä Thamesin joelle veneelle bilettään. Oli aika upeet maisemat tanssahdella. :D Pikavisiitin jälkeen suunnattii takas kämpille ja päädyttiin vielä Espanjapoikien kämppään viettää loppuyötä. Eiköhän sitä sitten taas viideltä päästy nukkuu :D
Lauantai aamu menikin sitten pitkään nukkuessa. Siinä se päivä meni ja ilta alko koittaa niin suunnattin Pretin kahvilan kautta Lontoon vanhimpaan viinikellariin nauttimaan viinistä, juustosta ja patongista. Se on kyl niin mahti paikka. Tunnit vierähtikin mukavasti siellä ja tultiin jopa nukkumaankin suht ajoissa :D
Mutta nyt siis iloisin mielin päättää vuotta. Paljon on suunnitelmia jouluksi. Tai siis pitää itse alkaa jo rakentaa joulufiilistä täällä. Kunhan vaan voitan laiskuuteni ja kerrankin toteutan suunnitelmiani ja unelmiani :) Mutta kaikkein tärkein on että pääsen viettää perus joulua suomeen perheen kera. Caaaaaant waiiiit!! Terveisiä kotiin, että tänä vuonna ne lahjat ei ole pääasia. Kirjoitan suoraan joulupukille kirjeen. :)
sunnuntai 31. lokakuuta 2010
Trick or treat?
Huh huh nyt on taas vierähtänyt viikko viimesestä kirjoituksesta. Aika nopeesti on kyl mennyt viikko ja rankkaa ollut :D Tiistaina Kiiko sit saapu seuraamme. Ensimmäiseksi suunnattiin tietysti pubiin yhdelle ja sitten hieman kauppoja kierteleen. Yllättäen siinä sitten menikin niin kauan ettei enää ehditty ikeaan tai muualle ostamaan patjaa. No eipä ollut muuta ratkaisua kuin jakaa oma 80 cm sänky. Ja tuloksena oli ehkä noin 2 tunnin yöunet ja pirteenä aamulla seiskaks töihin. No ei siinä mitään mutta sit sain tietää et yks työntekijöistä on lomalla sen päivän, eli meillä on kaikilla enemmän tekemistä. Ei yhtään alkanu ärsyttää :D Mut jostain kumman syystä sainkin energiaa huomattavasti enemmän kun pomo tuli kysyy että haluutko lomalle ens viikoks. No sanoin siihen että mikä ettei. Selitin vaan että ottaisin mielummin loppuviikon vapaaksi kun on serkku kylässä ja sit 8.-9.11 olis sisko käymässä. No nämä päivät sopi hyvin. Siistii.Keskiviikko iltana suunnattiinkin sitten jalkapallo peliin Kiikon,Seven ja Sannin kanssa. Jos olis pitänyt mennä torstaina töihin niin en kyllä olis millään kyennyt peliin. Peli oli jotain cuppii, west ham-stoke. Ihan hyvä peli oli ja siisti fiilis siellä. Pelin jälkeinen tarina onkin sitten ihan omansa :D Päätettiin mennä istuskeleen jonnekin ja kuluttaa aikaa, koska Seven piti lähteä yöllä junalla lentokentälle. Paikan löytäminen ei sitten ollutkaan niin helppoa. Alue josta yritettiin ettii jotain paikkaa, oli niin kuollut. Ehkä syynsä silläkin, että kello oli jo puolenyön ylittänyt. Käveltiin ja hortoiltiin siellä kaikki sitten tooosi pirteen näkösinä. Meikäkin tsemppas ihan hyvin kahden tunnin yöunilla. Nälkä senkun vaan kasvo ja kasvo. Loppujen lopuksi meillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin mennä juna-asemalle ja toivoa että mäkki ois 24 h auki. Ja olikin. Voi sitä juhlaa. :D Siinä sitten kahden aikaan hyvästeltiin Seve ja suunnattiin itse bussipysäkille odottamaan suoraa bussikyytiä mein kodin lähelle. Tietysti juuri tämä bussi ei sitten kulkenut enää siihen aikaan. Itku tais siinä vaiheessa olla aika herkässä :D Nooh sitten vaan suunnitteleen muita reittimahdollisuuksia. Ooteltiin ja ooteltiin seuraavaa bussia ja sit piti vähän kiertää ja vaihtaa bussia toisessa paikassa. No saatiin vaihtoakin sit oottaa aika kauan. Ja mulla tietysti alko mahaa sattuu ettei mitään järkee. Voi sitä tunnetta kun vihdoin ja viimein päästii kotiin. Ja kyllä nukutti ja paljon.
Torstaina, kun vihdoin ja viimein saatiin itsemme ylös, lähdettiin kiertelemään keskustaan ja tais muutama kauppakin tulla taas tutuksi. Tottakai piti myös hyödyntää mun henkilökunta alennusta pret kahvilaan :) Siinä sit syötiin ja jatkettiin matkaa kohti thamesia ja kierreltiin ja kaarreltiin siellä miettien että mitä sitä seuraavaksi tekis. Tässä seurueessa kun sen päätöksen tekeminen on kyllä maailman vaikeinta ;) Illan jo hämärtyessä päätetiin ottaa bussi kohti camdentownia missä oli yksi pubi mistä Sannin kanssa tykätään. Istuskeltiin siellä sitten kolmisen tuntia ja tultiin kaupan kautta kämpille. Kello olikin jo puolenyön ja yläkerran pojat oli kanssa hereillä ja mentiinkin sitten istuskelemaan niiden huoneeseen ja nauttimaan espanjan makkarasta ja suomen salmiakista. Salmiakki ei oikein uponnut, mutta meille kyllä makkara maistu :D Yhtäkkiä se kello olikin jo neljä aamuyöstä kun päästiin nukkumaan. Kyllä rytmi mennyt pahasti sekasin :D

Perjantaiks oltiinkin sovittu poikien kanssa kuudeksi treffit ja että he vievät meidät johonkin kivaan viini paikkaan. Seuraan liittyi myös Lisa ja yks Kiikon kaveri Ville ja sen tyttöystävä. Siellä sit istuskeltiin muutama tunti ja nautittiin pari lasia viiniä. Päätettiin olla lähtemättä muualle, koska oltiin sovittu mein keittiöön lauantaiksi Halloween partyt. Lauantai aamu menikin taas rennosti ja vaan hengaillessa. Kiiko,Sanni ja Kaisa oli perjantaina tehnyt meille hienon halloween kurpitsan. Käytiin kaupassa ostamassa hieman tarjoiltavaa illaksi ja laitettiin itsemme ja pöytä koreaksi. Kaikki paikalla olleet kämppiksemme liitty seuraan ja tunnelma oli loistava. Porukka vaan viihtyy niin hyvin yhdessä. Syötiin, juotiin, juteltiin, tanssittiin, naurettiin ja itkettiin. :D Espanja pojat teki meille perinteisiä espanjalaisia omeletteja. Maistu kyllä todella hyviltä. Aika vaan juoksi silmissä ja loppujen lopuksi päätettiin olla enää lähtemättä mihinkään ja päätettiin jatkaa vaan hauskan pitoa mein keittiössä. Yhdessä vaiheessa jo huolestuin, että mihin ihmeeseen se Sanni oikein on kadonnut ja yllätys yllätys löysin sen mein huoneen ikkunan alta ulkopuolelta lämpimän peiton kera nukkumassa. Mikäs siinä. Jostain syystä ei osata avata mein ovea takapihalle niin Sannihan oli sitten päättänyt kiivetä ikkunasta :D Mutta jääköön muut yksityiskohdat tämän tekstin ulkopuolelle :)
Tänään piti sitten hyvästellä Kiiko (joka muuten saapuu todella pirteenä ja hyvin nukuttuna Turun kamaralle) ja nyt saan hetken hengähtää ja sitten onkin Meritan vuoro saapua perjantaina kylään :) Toivottavasti saadaan ilmapatja parempaan kuntoon, ettei Meritan tarvitse kokea yhtä nautinnollisia unihetkiä kuin Kiiko. p.s. Merita, kandee kysyä hyviä vinkkejä Kiikolta miten ja milloin pumpata patjaan ilmat :D
lauantai 23. lokakuuta 2010
I got my bank account finally!
Jeee vihdoin kymmenen eri pankkikeikan jälkeen saatiin Sannin kanssa avattua tilit. Kaikki vielä huipentui siihen, kun saatiin eiliseksi aika sinne ja lupasivat avata tilin passien ja mun töistä saadun kirjeen avulla meillä kummallekin, vaikka Sannilla ei siis ollut työpaikkaa. No mentiin sitten sinne innoissamme, mutta yllättäen mein tuurilla siellä oli joku vika koneissa ettei ne toiminut. No tulkaa huomenna uudestaan. Ei voinut kuin nauraa mein tuurille. No tänään sit mentiin sinne ja vihdoin ja viimein saatiin tilit. Huh. Nyt sekin on alta pois.
Eipä tällä viikolla sitten muuta oikein ole tapahtunutkaan. Taas vain rentoutuessa töiden jälkeen. Ainut että jostain kumman syystä sain torstain vapaaksi töistä ni olin vaan neljä päivää töissä. Sopi mulle oikein hyvin. Päätin käyttää tilaisuuden hyväksi ja mennä vähän shoppailee. Kyllä teki hyvää pitkästä aikaa :D
Tämä viikonloppu otetaankin sitten todella rennosti ja lepäillen, kun viime viikonloppuna vähän venähti sekä perjantai että lauantai. Lauantai meni yhtä vauhdikkaasti kuin perjantaikin. Oli kyllä todella onnistunut ilta. Lähdettiin ulos mein kaikkien kämppisten kanssa, paitsi uuden pariskunnan jotka vasta oli samanapäivänä muuttanut taloon. Mentiin semmoiseen salsa paikkaan camdentowniin. Paikka siis kuhisi Kolumbialaisia salsa taitajia. Kyllä suomipoika jäis pahasti alakynteen :D Paikka oli ihan täynnä ja meininki aika huikee. Hiki ihan virtasi kun yritti pysyä niiden latinoiden perässä. Hauskaa oli kyyl! Ja kyllä nämä mein Espanjalais pojat istuu mein kommuuniin oikein hyvin ;)
Eipä tällä viikolla sitten muuta oikein ole tapahtunutkaan. Taas vain rentoutuessa töiden jälkeen. Ainut että jostain kumman syystä sain torstain vapaaksi töistä ni olin vaan neljä päivää töissä. Sopi mulle oikein hyvin. Päätin käyttää tilaisuuden hyväksi ja mennä vähän shoppailee. Kyllä teki hyvää pitkästä aikaa :D
Tämä viikonloppu otetaankin sitten todella rennosti ja lepäillen, kun viime viikonloppuna vähän venähti sekä perjantai että lauantai. Lauantai meni yhtä vauhdikkaasti kuin perjantaikin. Oli kyllä todella onnistunut ilta. Lähdettiin ulos mein kaikkien kämppisten kanssa, paitsi uuden pariskunnan jotka vasta oli samanapäivänä muuttanut taloon. Mentiin semmoiseen salsa paikkaan camdentowniin. Paikka siis kuhisi Kolumbialaisia salsa taitajia. Kyllä suomipoika jäis pahasti alakynteen :D Paikka oli ihan täynnä ja meininki aika huikee. Hiki ihan virtasi kun yritti pysyä niiden latinoiden perässä. Hauskaa oli kyyl! Ja kyllä nämä mein Espanjalais pojat istuu mein kommuuniin oikein hyvin ;)
![]() |
| Flat mates |
Töissä sujuu ihan ok. Viihdyn siellä hyvin. Ainut että hidas oon edelleen :D Mutta kehut tuli mun perehdyttäjältä että oon tähän asti sen helpoin oppilas, kun sen ei tarvitse hirveesti huomautella mulle mistään kun leivät näyttää täydelliseltä ja muistan kaikki oikeet ainekset. Helppo elämä kuulemma hänelle. Tuli hyvä fiilis.
Nyt leffan pariin. Ens viikolla saankin pitkästä aikaa nauttia rakkaan serkkuni Kiikon seurasta(piti kuulemma hänet mainita tässä tekstissä). Kuulemma rankka viikko edessä. Sen voin kuvitella :) Karkkitilaus on tehty, ja tietty ruisleipää.
p.s. nyt sit tein sopparin Turku Pesiksen kanssa, että viimestään huhtikuun puolessa välissä pitäs pois tulla. :)
lauantai 16. lokakuuta 2010
Finland vs Columbia
Viikko taas ehtinyt vierähtää viimeisestä kirjoituksesta. Aika nopeesti nää viikot menee. Tällä viikolla olin töissä vaan neljäpäivää, kun perjantaina oli tapaaminen national insurance numeron vuoksi. Oon kyllä tosi tyytyväinen että otin sen työn vastaan Pretissä. Oon viihtynyt siellä yllättävän hyvin. Tällä viikolla pääsin keittiöstä kahvilan puolelle. Aamupäivät oon tekemässä leipiä ja ruokkiksen jälkeen meen rahastamaan. Siinäkin on aika kovat vaatimukset. Koko ajan pitää olla tekemässä jotain, jos ei oo tekemistä niin sit pitää ainakin esittää että pyyhkii jotain jne. :D Ihan hauskaa sinänsä. Ja työkaverit on niin huippuja. Mysteryshopperin takia pitää myös yrittää small talkkia asiakkaiden kanssa. Ei oikein luonnistu ihan heti näin suomalaiselta, mutta tekee vaan hyvää että on pakko niin omakin kieli kehittyy samalla. On ollut tosi kiva fiilis ja pomo on kehunut ja myymälän päällikkökin antoi palautetta torstaina ja sanoi että on mennyt kyl hyvin ja että hän voi sanoa jo nyt että kun lähden pois niin ikävä tulee. Tottakai semmoista palautetta oli kiva kuulla :) Niin ja oli torstai myös eka palkkapäivä, joten oli aika mahtavat fiilikset sinä päivänä. Jej!
Töiden jälkeen ei sitten ole saanut oikein mitään aikaseka. Juoksemaan oon saanut itteni kyl lähtee, mut muuten päivät vaan mennyt facebookkaillessa. Torstaina saatiin uudet kämppikset yläkertaan, ja oli muuten kaks aika mukavan näköstä Barcelonan poikaa ;) Ne sit tuli heti pyytää meitä oluella niiden flättiin hengaa. No tottakai me tartuttiin tilaisuuteen vaiks yökkärit oli jo päällä. Mukavia heppuja. Perjantaina olikin sitten aikanen herätys Sannille ja Kaisalle, mut mulle luksus ku sai nukkuu tunnin pidempää ku työaamuna. Meil oli yhdeksäs sovittu aika sinne toimistolle ja saatiin hoidettua sekin alta pois. Vielä pitäs verotoimisto jostain löytää ja saada tuo pankkitili avattua. Kaikki aikanaa, kaikki aikanaan :) Sit suunnattiin Sannin kaa vähän opiskeleen englantia yhdistä sadoista Preteistä ja nautittiin mun henkilökunta alesta. Sainpa halvalla hyvää sushia. nam! Vegesushista tulee kyl mun uusin herkki :P Saatiin kyl ihan hyvin opiskeltua vaiks muutamat paikalliset miehet naurokin meille.
| Finland vs Columbia |
Illaks oltiinkin sitten sovittu kämppiksemme Diegon kanssa, että suunnataan syömään hänen kavereiden kanssa. Mentiin Sannin kanssa, koska Kaisalla oli ihan omat privat treffinsä :) No yllättäen mein ilta sitten hieman venähti ja loppujen lopuksi meillä oli jatkoilla 4 suomalaista ja 4 kolumbialaista. Asetelmat siis loistavat. Saatiin kyllä aika hyvää salsa opetusta. Hieman erilaiset otteet noilla Etelä-Amerikkalaisilla kuin suomalaisilla. Oon kyl vähän pettynyt noiden muiden suomalaisten kisakuntoon. No onneks mä pidin viimeseen asti suomenlippuu pystyssä :D Pääsin mä sit siinä aamu 5 sit nukkuu omaan sänkyyni, minkä Sanni oli vallannut kun oli antanut omansa Saralle. Nooh hyvin me mahuttiin nukkuu yhdessä 80 cm sängyssä. Ei tehnyt tiukkaakaan :D No aamulla sitten Kaisakin saapui kotiin ja ilmoitti että oli sopinut meille illanistujaiset täksikin päiväksi meille. No mikäs siinä. Eihän sitä nyt viikonloppuna ookkaa tarkotus nukkua :D
| Tanssitunti. Kumpi opetti kumpaa... ? |
Täällä menee siis ihan kivasti. On kivaa kun on jo tutustunut muihin ihmisiin ja mein kämppisten kesken on kyl hyvät välit. Tänää juuri varmaan kaikki tullaan hengailee illal. Niin ja ensi talvena jos lähden kaukolomalle niin suuntana on Kolumbia. Sinne ollaan tervetulleita ja majotus hoituu kuulemma. Sitä siis suunnittelemaan :) Diegon porukoilla on vähän niinku mökki tai siis hengailu talo maalla missä on uima-allasta ja saunaa. Tosin sauna lämpenee vain 40 asteeseen. Ei taida kelvata. Nyt vois mennä vaikka pitkäks että illal jaksaa.
sunnuntai 10. lokakuuta 2010
Hurry up Maria! Chop chop.
Ensimmäinen työviikko ja ansaittu vapaaviikonloppu takana. Fiilikset on ihan hyvät ja oon ilonen että otin, vaikeen pohdinnan jälkeen, työn vastaan. Viikko meni tosi nopeesti ja mäkin jopa totuin yllättävän hyvin siihen että kello soi joka aamu 5.45. Jatkossa se saattaa soida vaikkapa vielä tuntia aikaisemmin. Maanantaisen experience päivän jälkeen tiistai tuntui jo paljon kivemmalta töissä. Mä oikeesti jopa tykkään siitä työstä, päivät menee nopee ja saa tehdä patonkeja,leipiä ja salaatteja musiikkia kuunnellessa ja laulaessa. Ja mut tuntien mähän laulan korkeelta ja kovaa :D Säälin työkavereita. Heh. Mut siis se mikä pilaa kaiken, on se kiire. Ei siitä pysty nauttimaan niinkuin vois. Kyllä se alkaa syömään kun tekee parhaansa minkä voi ja silti kuulee vaan että you are too slow, hurry up Maria. Harmi, koska varmasti työntekijät viihtyskin siellä paremmin. Kyl mä viel niille näytän :D Pomo on mukava ja kaikki muut työkaverit. Ensi viikon alussa mä pääsen luultavasti harjoitteleen myymälän puolelle. Sit ei tuli ookkaa koko ajan persuksen alla. Saa vähän hengähtää. Ihan kivaa vaihteluu.
| ssanni,kkaisa,mmaria |
Perjantaina käytiin keilaas ja istuskeleen yhden pubissa. Eilikseks oltiin sovittu kämppisten kanssa että istuskellaan taas kerran iltaa meillä. Mein Diegon kavereita tuli myös kylää. Oli kiva tutustua uusiin ihmisiin. Oli liettulaista, korealaista,taiwanilaista, japanilaista,kolumbialaista ja belgialaista. Ja huom. xylitoli on erittäin arvostettu asia Koreassa ja tietävät hyvin että se on made in finland ;) Lähdettiin sitten Sannin ja osan kanssa jatkaa iltaa Camdentownin baariin. Oli kyllä hauska ilta. Kyllä ne liettualaiset osaa fyysisen tanssin salat. Sai ihan varoo ettei tuu nyrkistä päähän :D
| kuva ei ehkä kerro totuutta lämpötilasta |
maanantai 4. lokakuuta 2010
Back in the business
Tänää se sitten oli, experience day. 6.30 alkoi päivä ja päättyi 12.30. Olin koko päivän keittiössä tekemässä leipiä ja salaatteja. Huh huh mikä päivä. Joka toinen hetki aattelin että ei kiitos, tätä en halua. Mutta sitten taas miksipä ei. Työajat mukavia, ihmiset mukavia. Ehkä mä jaksaisin tätä sen verran kun on pakko. Kyl mä aattelin yrittää ettii jotai muuta samalla. Mutta ompahan nyt ainakin tuloja ni ei oo mikään hoppu.
Työssä sinänsä ei ole mitään vikaa. Vaan aikataulutuksessa. Siellä on tarkat kellonajat milloin mikäkin pitää olla valmiina ja koko ajan hirvee hoputus ja stressi ja paine päällä. Tuntu tosi kurjalta kun muakin hoputettiin, kun en edes tiennyt mitää pitää tehdä ja missä oli kaikki tavarat. Ei ne pahalla sitä tarkoittaneet. Testasivat vaan samalla miten työskentelen paineen alla. Päivän päätteeksi manager sit kertoi mitä työkaverit oli sanonut musta ja kysyi että miltä musta tuntui työ ja haluaisinko ottaa työn vatsaan. Olin ihan hukassa mitä olisin sanonut(päätöksenteko vaikeus taas!). Kerroin totuuden, että kiireestä en pidä yhtään. En haluu tehdä asioita vasemmal kädellä kiireen vallitessa vaan haluan tehdä huolella työni. Hän sanoi että arvostaa rehellisyyttä ja toivoo että jos otan työn vastaan, ettei hänen tarvitse pelätä että viikon päästä irtisanon heti itseni. Siihen sanoin heti, että juuri sen takia en halua ottaa työtä vastaan, koska en halua tuottaa pettymystä hälle jos en viihdykään yhtään paikassa. Tähän hän vaan kommentoi että mistä oikein oot kotoisin. Sanoin että Suomesta. Näytän kuulemma ruotsalaiselta :D Kaikki eivät vissiin niin rehellisiä ole, vaan ottavat työn vastaan hymyillen ja lopettavat heti hyvän paikan tullen. Hän halusi että mietin hetken rauhassa. No sitten siihen tuli yks toinen mies juttelee mun kanssa elämän tarkoituksesta jne. Oli hauska heppu. Kanssa joku pomo tai jotain. En oikein ymmärtänyt. Mut hän sanoi että haluaa että otan työn vastaan ja se ei sitä tarkoita ettenkö voi muualta jatkossakin etsiä. Eivät he mua siellä väkisin pidä. Tuli hyvä fiilis asiasta ja muutenkin nää molemmat pomot oli tosi mukavia, että sitten olikin helppo sanoa kyllä. Tiesivät ainakin totuuden mitä mieltä olin ja silti antoivat mun ottaa työn vaiks hakijoita on kuinka paljon.
No nyt sit on työ. Mut eipä kovin juhlafiilis :D Näillä mennään. Nyt voi ainakin hyvällä mielellä vähän shoppailla ja tehdä asioita mitä haluaa, kun tietää että rahaa on tulossa. Niin ja toinen mikä painoi päätökseen oli se, että työajat on aika täydellisiä. Kahvila menee kiinni jo 16.30 jokapäivä ja viikonloppuisin kiinni. Eli säännölliset työajat ja viikonloput vapaita. Kelpaa kiitos :) Ja yksi suurimmista syistä minkätakia juuri tässä kahvila ketjussa on aina kiire keittiössä, siks että joka viikko kahvilassa käy mysteryshopper. Kukaan ei tiedä kuka se on ja se tulee ostaa jotain ja tarkistaa onko tietty määrä tuotteita hyllyssä tiettyyn kellon aikaan ja onko paikka siisti jne. Jos hän on tyytyväinen, jokainen saa punnan korotuksen tuntipalkkaan siltä viikolta. Ja se on aika hyvin.
Pakko myös myöntää, että hieman hävettää olla siellä töissä. Siellä ei ole varmaan yhtään brittiä, vaan kaikki on jostain muualta. Paikalliset ei suostu näitä hommii tekee. Nyt tiedän miltä tuntuu olla maahanmuuttaja. Työpaita on kokoa xxxl ja hirvee suihkulakki ja lippis päässä keittiös. Sit se mein kahvila on viel keskellä semmosta hienoa bisness aluetta, eli mein asiakkaina on paljon komeita pukumiehiä ja mä en kehtaa ees kattoo niihin päin siinä asussa :D Hhahah. No kai sitä pitää tätä maailmaa katsella uusilla silmillä. Että mun kahvilaan ette sitten ole tervetulleita! Henkilökuntaedut on onneks kanssa plussaa. Saa hyvin päivän ruuat sieltä. Ja on hyviä salaatteja. Jaahas mutta taidankin nytten samantein mennä katsomaan netistä onko tullut uusia työpaikka ilmoituksia :)
Työssä sinänsä ei ole mitään vikaa. Vaan aikataulutuksessa. Siellä on tarkat kellonajat milloin mikäkin pitää olla valmiina ja koko ajan hirvee hoputus ja stressi ja paine päällä. Tuntu tosi kurjalta kun muakin hoputettiin, kun en edes tiennyt mitää pitää tehdä ja missä oli kaikki tavarat. Ei ne pahalla sitä tarkoittaneet. Testasivat vaan samalla miten työskentelen paineen alla. Päivän päätteeksi manager sit kertoi mitä työkaverit oli sanonut musta ja kysyi että miltä musta tuntui työ ja haluaisinko ottaa työn vatsaan. Olin ihan hukassa mitä olisin sanonut(päätöksenteko vaikeus taas!). Kerroin totuuden, että kiireestä en pidä yhtään. En haluu tehdä asioita vasemmal kädellä kiireen vallitessa vaan haluan tehdä huolella työni. Hän sanoi että arvostaa rehellisyyttä ja toivoo että jos otan työn vastaan, ettei hänen tarvitse pelätä että viikon päästä irtisanon heti itseni. Siihen sanoin heti, että juuri sen takia en halua ottaa työtä vastaan, koska en halua tuottaa pettymystä hälle jos en viihdykään yhtään paikassa. Tähän hän vaan kommentoi että mistä oikein oot kotoisin. Sanoin että Suomesta. Näytän kuulemma ruotsalaiselta :D Kaikki eivät vissiin niin rehellisiä ole, vaan ottavat työn vastaan hymyillen ja lopettavat heti hyvän paikan tullen. Hän halusi että mietin hetken rauhassa. No sitten siihen tuli yks toinen mies juttelee mun kanssa elämän tarkoituksesta jne. Oli hauska heppu. Kanssa joku pomo tai jotain. En oikein ymmärtänyt. Mut hän sanoi että haluaa että otan työn vastaan ja se ei sitä tarkoita ettenkö voi muualta jatkossakin etsiä. Eivät he mua siellä väkisin pidä. Tuli hyvä fiilis asiasta ja muutenkin nää molemmat pomot oli tosi mukavia, että sitten olikin helppo sanoa kyllä. Tiesivät ainakin totuuden mitä mieltä olin ja silti antoivat mun ottaa työn vaiks hakijoita on kuinka paljon.
No nyt sit on työ. Mut eipä kovin juhlafiilis :D Näillä mennään. Nyt voi ainakin hyvällä mielellä vähän shoppailla ja tehdä asioita mitä haluaa, kun tietää että rahaa on tulossa. Niin ja toinen mikä painoi päätökseen oli se, että työajat on aika täydellisiä. Kahvila menee kiinni jo 16.30 jokapäivä ja viikonloppuisin kiinni. Eli säännölliset työajat ja viikonloput vapaita. Kelpaa kiitos :) Ja yksi suurimmista syistä minkätakia juuri tässä kahvila ketjussa on aina kiire keittiössä, siks että joka viikko kahvilassa käy mysteryshopper. Kukaan ei tiedä kuka se on ja se tulee ostaa jotain ja tarkistaa onko tietty määrä tuotteita hyllyssä tiettyyn kellon aikaan ja onko paikka siisti jne. Jos hän on tyytyväinen, jokainen saa punnan korotuksen tuntipalkkaan siltä viikolta. Ja se on aika hyvin.
Pakko myös myöntää, että hieman hävettää olla siellä töissä. Siellä ei ole varmaan yhtään brittiä, vaan kaikki on jostain muualta. Paikalliset ei suostu näitä hommii tekee. Nyt tiedän miltä tuntuu olla maahanmuuttaja. Työpaita on kokoa xxxl ja hirvee suihkulakki ja lippis päässä keittiös. Sit se mein kahvila on viel keskellä semmosta hienoa bisness aluetta, eli mein asiakkaina on paljon komeita pukumiehiä ja mä en kehtaa ees kattoo niihin päin siinä asussa :D Hhahah. No kai sitä pitää tätä maailmaa katsella uusilla silmillä. Että mun kahvilaan ette sitten ole tervetulleita! Henkilökuntaedut on onneks kanssa plussaa. Saa hyvin päivän ruuat sieltä. Ja on hyviä salaatteja. Jaahas mutta taidankin nytten samantein mennä katsomaan netistä onko tullut uusia työpaikka ilmoituksia :)
lauantai 2. lokakuuta 2010
Who knows, where the wind blows
Pakko sanoo että aika kyllä juoksee täällä tosi nopee. Ei voi uskoo että on jo lokakuun alkua. Tää viikko on mennyt lähinnä hengailessa ja oleillen vaan. Ollaan vaan valmistauduttu Kaisan kanssa työpäiviin innolla. No Kaisalla se oli sitten viime torstaina. Eikä ollut mikään positiivinen kokemus. Siellä oli todella mukavia työkavereita, mutta pomo kohteli työntekijöitä kuulemma aika röyhkeesti ja tiukasti. Työntekijät eivät viihtyneet siellä ollenkaan. Kaisan työnkuvaan olis siis kuulunut leipien ja salaattien teko. No siitä sitten tietty itsellekin tuli p*ska olo, kun oltiin molemmat niin innoissamme tästä paikasta. Mä nyt meen sit maanantaina katsoon, onko se mun paikka yhtään samanlainen. Toivon vaan et siel ois kiva pomo, kenen alaisuudessa olis kiva tehdä töitä. Pitää nyt alkaa oikeesti ettimään muitakin hommia, jos toi ei ota onnistuakseen. Tuntuu että ollaan taas lähtöruudussa. Tähän oli varauduttu ja oishan asiat mennytkin ihan yllättävän hyvin jos toi nyt ois ollut meille sopiva työ. Mut mä toivon että itsellä olis vähän positiivisempi kokemus.
Tuntu että koko torstai meni pilalle siinä. Kyl me täällä eletään niin tiiviisti, että jos jollai o huono fiilis ni sit o kyl kaikil ja päinvastoin. Mut se just siistii onkin :) Team spirit. Ite olisin vaan halunnut mennä peiton alle loppupäiväks kirjan ja jäätelön kera. Olin niin turhautunut, joten yks kaveri pyysi mua drinkille jotta voin chill out. Teki kyl hyvää päästä vähäks aikaa pois. Se vei mut aivan älyttömän siistiin merirosvobaariin viinille ja juustolle. Ja en ollutkaan aikasemmin ollut Thamesin rannalla pimeellä. Niin mahtavan näköstä kun ajettiin Thamesin yli.
Tuntu että koko torstai meni pilalle siinä. Kyl me täällä eletään niin tiiviisti, että jos jollai o huono fiilis ni sit o kyl kaikil ja päinvastoin. Mut se just siistii onkin :) Team spirit. Ite olisin vaan halunnut mennä peiton alle loppupäiväks kirjan ja jäätelön kera. Olin niin turhautunut, joten yks kaveri pyysi mua drinkille jotta voin chill out. Teki kyl hyvää päästä vähäks aikaa pois. Se vei mut aivan älyttömän siistiin merirosvobaariin viinille ja juustolle. Ja en ollutkaan aikasemmin ollut Thamesin rannalla pimeellä. Niin mahtavan näköstä kun ajettiin Thamesin yli.
| Natural Museum |
Perjantaina tytöt lähti aikaseen ensimmäisiin tanssi koe-esiintymisiin. Tais niitä vähän jännittää :D Päätettiin myös päivemmällä Sannin kanssa vähän sivistää itseämme ja suunnata museoon. Ensin kohteena piti olla teatterimuseo mutta siellä missä sen sanottiin olevan ei ollut kyllä yhtään mitään. No käytiin yhdestä teatterista kysymässä että missä se on, ni vastaukseks saatiin että ei se oo enää kahteen vuoteen ollut täällä :D Vähän nolotti. Kiitos opaskirjan! No sit vaa päätettiin mennä natural museoon. Ihan mielenkiintosta joo ja hauskaa ajanvietettä sateisella päivällä, mutta eipä noi museot nyt ehkä niin mun juttu oo. Sanni nyt tietty oli ihan innoissaan :) Porukal mentiin viel kiinalaiseen buffettiin syömään ja sit kaupan kautta kotiin nauttimaan viinistä ja hyvästä seurasta(lue: toisistamme) sekä laittamaan itsemme valmiiksi Lontoon yöelämää varten.
Eihän meillä sit ollu hajuakaan mihin kannattais mennä. Oltais haluttu pois turisti paikoista, mutta se nyt oli helppo vaihoehto kun eksyttiin hieman. Nooh alkuhankaluuksien jälkeen sit löydettiin aika hikiseen paikkaan, missä Sannilla meni samantie hermot ja lähti kotiin. Me yritettiin Kaisan kanssa pelastaa viel ilta ja fiilis ja onnistuttiinkin ihan hyvin. Kyllä hauskaa ja oli ja monet naurut saatiin. Mutta olise hauska huomata kuinka mun nimi saakin aikaan semmosta naurua ja tanssia :D
| Musta taxi ja hilpeät työt |
Ja tänään päivän ruoka on ben&jerrys. Vaikee vaan valita, että mikä niistä.
tiistai 28. syyskuuta 2010
Fast and furious weekend. Perfect!
Huh huh. Tulipa taas reissattuu sit viikonlopun aikana ihan tarpeeks. Tuli mentyy metrol,junal,lentsikal,veneel,bussil... hieman rankkaa kyl. Mut loisto viikonloppu Suomessa, ni miksipä ei :) Oli kyllä lähellä että koko reissu ois jäänyt tekemättä. Lento lähti 7.35 Lontoosta ja mä olin perus 7.15 portil ku se meni 7.05 kiinni. Pääsin viel koneeseen, et hyvin ehin. Tulipa ainakin päivän juoksulenkki siinä samalla.
Ehdin ihanasti näkee rakasta siskoo kahvikupin merkeissä ennen junan lähtöö Turkkuseen. Perjantai-ilta menikin sit vaan rentoutuessa leffan ja Kiikon seuras. Leffa oli kyl floppi, mut ihan sama vaiks ois muurahaisten jalkapalloo katottu ni näit iltoi tulee ikävä ;) Yöllä en sit saanut nukuttuu ku pari tuntii ku pukkas semmosta flunssaaa että huh huh. No pirteenä sit aamusta laivaan ja nauttimaan huipputyyppien seurasta. Ketäs kaikkii meit siel nyt olikaan... No risteily meni kivasti ja flunssaankin tais muutama tiukempi paukku auttaa. Su olikin sitten lähtö jo takasTreelle. Juna-asemal tulikin pari tuttua sattumalta nähtyä, mikäs se kivempaa. Paulalle terkkui :) Taas oli sit hetki luppoaikaa ni näin taas Meritaa kahvin merkeissä. Täydellistä. Oli hyvä mieli lähtee lentsikkakentälle. Taitaa siskookin nopee tulla ikävä. No onneks me nähää pian taas ku tuut Lontooseen! Lento sujukin sit nopee ku väsytti niin paljon että sain jopa unesta kiinni.
| Jope, Maria ja Masse veneilee |
Ennen Suomi matkaa oltiin torstaina saatu Kaisan kanssa ajat työhaastatteluun Pret kahvilaketjuun. Työ vaikuttaa kivalta ja haluisin kovasti päästä sinne. No tänää maanantaina mentiin sit reippaina tyttöinä haastateltaviks. Hieman kyl jännitti ennen sitä. Hyvin kuitenkin meni, sillä molemmille näytettiin vihreää valoa ja saatiin eri kahvilasta paikat experience day kokeiluun. Eli se paikka siellä kahvilassa on vain sulle, mutta että pitää mennä yhdeksi päiväksi kuudeks tunniks tutustuu työntekijöihin ja paikkaan. Sen perusteella johtaja ja työntekijät päättävät haluavatko ottaa sut sinne. Pelottavaa toisaalta, mutta mein englantilainen kämppis sano et kyl aika paljon saa mokata jos ei saa paikkaa. Tottahan sekin. Tärkeää on vain hymyillä paljon. No se me osataan :) Kaisalla on perjantaina ja mulla viikonpäästä maanantaina. Mulla työvuorotkin olis ihan kivat, koska kahvila on auki 6.30-16.30 ja viikonloppusin kiinni. Eli säännöllinen ja kiva työaika. Niin ja viikonloput vapaita. Jej!
Kävin myös tutustumassa mein lähellä olevaan kuntosaliin. Se on kyllä hieno. Yhtäkkii olinkin jo esittely kierroksella ja mies kertoi kaikkee mitä membershippiin kuuluu. Ja se paketti kuulosti kyl houkuttavalta. Pitää kyl mennä sinne sit ku saa rahaa. Kattoo vähän leffaa samal ku juoksee kuntomatol. Nii ja saunakin käytössä ja ilmanen videonvuokraus.
Nyt oiskin sitten viikko aikaa vaan hengata. Ei oikein jaksa ees muita töitä katsella kun toi vaikuttaa nyt jo aika lupaavalta. Sovittiin mein kämppisten kanssa et tän viikon perjantaina pidetään porukalla illanistujaiset ja lähetään yhdessä Lontoon yöelämään. Pitää siis mennä shoppailee tällä viikolla sitä varten. Ei hullumpaa :)
torstai 23. syyskuuta 2010
Full english breakfast, love it!
Voiko pekoniin, papuihin tai munakkaaseen kyllästyä? Jännä nähä, mutta mulle ainakin maistuu. Oon tullut ihan oikeeseen paikkaan. Onneks nyt ruokavalio vähän muuttuu kun päästiin vihdoin muuttamaan omaan kämppään. En tiennytkään kuinka halvalla sitä oikeesti pystyykin elämään kun oikein yrittää. Käytiin paikallisessa supermarketissa ostamassa ruokakaapit täyteen ja peittoi, tyynyi,lakanoita,mukeja,viinilaseja ja sit vielä eksyttiin (tai siis löydettiin) IKEA. Kylläpä tuntui kotoisalta. Sieltäkin tarttui mukaan pikkusälää. Loppujen lopuksi meillä meni 60 euroo per pää. Kylläpä oltiin säästeliäitä. Nyt alko sit todellinen säästökuuri kun ei olla enää hostellis. Ja kämppään tuotiin yhteisiin tiloihin kynttilöitä ja heti saatiin kehuja kämppksiltä että juuri tätä tämä kämpää on kaivannut :D Samassa talossa asuu yksi Kolumbialainen mies,kaksi Espanjalaista naista, englantilainen nainen ja yksi venäläinen nainen. Kaikkiin muihin ollaan tutustuttu paitsi Venäläistä ei kai olla nähty. Mutta kaikki vaikutti toooosi mukavilta. Harmi että Espanjalaiset lähtee reilun viikon päästä pois. Höh. Ja kaikki oli todella avuliaita ja sano että tulkaa vaan kyselee jne. Mä taidan alkaa käyttää mun toista nimee täällä ku se jotenkin jää muiden mieleen helpommin. Vuokraisäntäkin vaan sano nähtyään mun kokonimen että saanko kutsua sua Mariaks ku se o niin paljon helpomi. Käy mulle. En mä oikein koskaan mikään hullu Marjukka fani oo ollut :)
| Mein kämppä ja mun roommates Sanni ja Kaisa |
Maanantaina käytiin maksamassa vuokatakuut ja sama firma myös järjestää keikkamuotoisia töitä. Meistä joku olisi päässyt samantien myymään hotdokkei kriketti peliin 6-7 tunniks. Mua olis houkuttanut niin paljon, mutta se tuli tunnin varoitusajalla ja meillä oli sovittu jo päivä täyteen ohjelmaa. No toivottavasti pääsen vielä kokeemaan paikallista kriketti kulttuuria. Päätettiin illalla vähän rentoutua ja mennä leffaan. Hups. Ei ollutkaan mitään halpaa puuhaa. 13,95 puntaa eli vajaa 17 euroa. Ei kannata vissiin ottaa tavaksi. Käytiin kattoo going to distance, mikä oli ihan kivaa viihdettä. No pakkohan sitä sitten oli taas mennä baariin nauttii muutama. Tai kaikki muut nauttivat paitsi minä kiltisti otin vain sparkling water, koska aattelin olla tiukalla säästölinjalla. Niin ja tullut jostain(?) semmoista vittuilu kommenttia että ehkä parempi että tämä tyttö pysyykin hetken vesilinjalla, ettei kavereiden täällä tarvitse hävetä mua :D No mutta onneks muilla oli hauskaa. Itse menin sitten ajoissa hostelliin yksin nukkumaan kun väsytti niin paljon ettei musta enää ollut kovin energistä seuraa. Tais tytöillä vähän ilta venähtää, että ihan yökerhon kautta tulivat kikattaen hostelliin. Sai taas hyvät naurut kun esittivät yö kahden aikaan miten ne oli heitetty tanssikorokkeelta pois(meidän ammattitanssijat!!). Ei vissii miellyttänyt kaikkia. Tai kuulemma oikeat esitanssijat oli sen verran huonompia että työntekijöiden oli pakko heittää nää mein ammattitanssijat pois et porukka viel ees vähän innostuis paikan omista tanssijoista :D Siinä olis hyvä työidea tänne...
| Hyde Park |
Keskiviikko aamuna sit herättii aikasee ja lähettii pankkiin. No aika lyhyeks visiitti kävi. Niinku oletettiinkin, niin helppoo tilin avaaminen ei tuu olee. Mut mein englantilainen kämppis sano et kannattaa hankkii eka töitä ni selvii et tarvitteko ollenakaan tiliä, kun täällä voi onnistuu ihan hyvin et maksaa suomen tilille. Mut ehkä se sit kysymällä selvii. Sit hostelille ja hakee tavarat ja luovuttamaan huone. Oli aika hyvästellä Saara. Eihän siinä kyyneleiltäkään vältytty :) Ilman Saaraa moni asia olis meillä täällä varmasti vielä retuperällä. Kiitos Saara paljon! Tiiän et luet ni mein tulee niin ikävä sua!!
| Mein matkanjohtaja Saara :) |
Nyt on siis asetettu ja kämppäkin tuntuu omalta. Tänne siis vaan kylään. Kuninkaallisia ei oo vielä bongattu, mutta jos töitä ei löydy eikä omaa royaltyä niin tää tyttö lähtee opiskeleen. Enkä ihan mihin vaan ;) Adios!
| Going to school |
lauantai 18. syyskuuta 2010
24 h behind
Huh huh vuorikausi takana Lontoossa ja fiilikset ollut yhtä vuoristorataa. Lento meni hyvin ja yllättäen meikäläisellä laukku painoi sen verran että piti vähän säätää lentokentällä, mutta eipä tarttunut onneks maksaa mistään ylimääräistä :D
Alku näytti jo hankalalta kun meillä oli ohjeet hotelliin metrolla, mutta saavuttiin niin myöhään Lontooseen et kaks meistä ehti ostaa metroliput, kunnes koneet meni kiini eikä saatu enää lippuja. No sit vaan ettii yhdeltä perjantaiyönä oikeeta bussia. Onneks meillä on yhden matkalaisen isosisko meidän matkanohjaajana joka selvitti meidät oikeeseen bussiin. Kiva oli seikailla keskellä piccadilly cirkusta muutaman matkalaukun kaa ja katsella samalla paikallista yöelämää :D No vihdoin löydettiin okeeseen hotelliin ja päästiin nukkuu siinä aikaan yöllä. Sänkyyn kun pääsi niin kyllä mielessä kävi, että mihin sitä oikein tulikaan lähdettyä.
Lauantaiks mein matkanjohtaja olikin hoitanut muutaman asuntoesittelyn. Ennen sitä kumminkin mentiin nauttii kunnon aamukahvit(mä niin juon kahvia!) ja leivät. Kyllä fiilis nousi saman tien. Sitten suunnattiin ensimmäiseen asuntokohteeseen. Talo jossa kolme makuuhuonetta, meille olisi ollut yksi neljänhengen huone tarjolla. Ihan siisti. Semmonen ku kuviteltiinkin, että kylhän tää menee. Keittiö ja pesutilat olis jaettu 4 muun kanssa. No seuraavaksi toiseen kohteeseen. Ja ihastuttiin heti. Taas soluasunto, mutta huomattavasti siistimpi kuin edellinen. Kaikki nukutaan samassa huoneessa ja meil o oma takapiha. Ihanan viihtysä ja iso keittiö, missä tullaan niin paljon pitää tunnelmallisii viini-iltoja. Se vaikutti niin hyvältä. Päätettiin kumminkin vielä katsastaa muutama muu. No vastaan tuli yhtä siisti ja kiva asunto. Hieman halvempi, mutta ei ihan niin kiva kuitenkaan. Vaikee päätös edessä. No mietittiin siinä kolmistaan että mitäs nyt sitten. Toinen oli toista mieltä ku toinen ja kolmas. Äänestetään? No välittäjä meni ulos oottaa meitä ja sano et tulkaa ku ootte miettinyt rauhassa. Ei oikein osattu päättää. Mut sitten yhdestä huoneesta alkoi kuulua kunnon italialaisen pariskunnan tappeluu. Se siitä siis. Ulos ja äkkiä ja päätös oli yksimielinen, että ensimmäinen oli juuri loistava. Mielellämme maksamme vähän enemmän, kunhan ei tartte sen pariskunnan tappelua enää kuulla. Ainii ja uusi osoite tulee olee Tottenhamissa tai ainakin jossain siel lähes. :D
No kaikki jotka mut tuntee niin tuo tappeluhan sai mut ihan sekasin. Koti-ikävä iski ja nopeasti. Fiilis tippui huomattavasti. Miten mä tuun täällä pärjää ku oon niin arka? Mutta positiivisesti ajateltuna, onneks tuo tappelu tapahtui juuri sillä hetkellä, niin päätös oli kaikille helppo. Ja nyt on hyvä fiilis kämpästä. Eli siis kyllä, meillä on kämppä!!!! Niin ja seuraavaks kolmeks kuukaudeksi ainakin.Eli kait se on oltava täällä sen verran. Sit pitäs käydä tappelee pankkitilin avaamisesta ja hankkia töitä. Pikkujuttuja ;)
Ristiriitasii fiiliksii siis tullut jo tämän ekan vuorokauden aikana. Mutta aikuistumaanhan tänne on tultu :D Ehkä se tästä, kun pääsee omaan kämppään ja asettuu aloilleen. Ilman Kaisan isosiskoa meillä ei kyl kämppää olis ja asiat olis muutenkin ihan varmasti vaikeampaa. Tää nyt tuntuu ihan liian helpolta. Harmi hän lähtee pois jo keskiviikkona :D Sit meil ei oo enää ketään ketä hoitas mein asioita. Että jännä nähä mitä sit tapahtuu. Mut kaippa tänää pitää lähtee viel hostellinpartyihin tutustuu yöelämään. Huomenna hankkii puhelinliittymät ja sit onkin aikaa hieman levähtää ja olla vaan. Hetken menee kun totuttelee tähän uuteen ja isoon maailmaan. Ehkä se tästä. Mut onneks pääsee heti pois jos alkaa ahistaa ihan liikaa. Mut eipä nyt oikein muuta. Paitti et oonnee Jyväskyään mestaruudesta!! :D
torstai 16. syyskuuta 2010
24 h to go
Tää tyttö lähtee sit Lontooseen. Mitä tekemään ja kauaks aikaa? Niin no näihin kysymyksiin oon saanut vastailla monesti samalla tavalla... olkapäitä kohauttaen ja käpyä lainatakseni: jännä nähä!
Lähtö senkuin lähenee ja mitään en oo viel saanut pakattuu. En jaksa stressaa. Tavoitteenahan matkalla on löytää sponsori, jotta saamme uuden nimen Turku Pesikselle. Ja kuka vaan ei kelpaa, vaan joku kuninkaallinen. Haastava tehtävä, mutta ensi kesänä Turussa pelataankin nimellä Royal Pussycats. Ja tätä mä en ees keksinyt mut miksipä ei :) Eli mitä mä tarvin siis mukaan, kun mulla on kohta rahoittaja.
Piiikkasen vaan jännittää lähtee matkaan. Mutta mutta... niin siistii. Lähtökohdat vois olla paremmatkin miten asiat on täällä hoitanut ennen lähtöö ja muutama asia jäänyt vähän kaivelee mieltä, mutta ehkä tää on siks helpompaa? Tjaah. Huijjaan vaan itteeni. Tää on vaan vaikeempaa. Mut kai kaikki järjestyy aikanaan. Kohta varmaan on paljon enemmän pohdittavaa ja stressattavaa kun huomaa Lontoossa että kaikki ei mene ihan kuin vettä valuen niinku mä oon tottunut(?). Ehkäpä mä tosiaan oon kotona nopeemmin kun arvaankaan :D Vois vaiks laittaa jonkun vedon pystyyn? Mä veikkaa että 1 kk ja kolme päivää. Aika kova suoritus ois jo toikin.
Ens yönä taitaa uni tulla vaikeasti. Yritän jaksaa kirjoitella tänne kuulumisia ja fiiliksiä aina kun ehdin/jaksan. Näin pienen tauon jälkeen on aika rankkaa ees aatella et yhtäkkii voiskin olla taas töissä. Mitä ne olikaan? :)
Lähtö senkuin lähenee ja mitään en oo viel saanut pakattuu. En jaksa stressaa. Tavoitteenahan matkalla on löytää sponsori, jotta saamme uuden nimen Turku Pesikselle. Ja kuka vaan ei kelpaa, vaan joku kuninkaallinen. Haastava tehtävä, mutta ensi kesänä Turussa pelataankin nimellä Royal Pussycats. Ja tätä mä en ees keksinyt mut miksipä ei :) Eli mitä mä tarvin siis mukaan, kun mulla on kohta rahoittaja.
Piiikkasen vaan jännittää lähtee matkaan. Mutta mutta... niin siistii. Lähtökohdat vois olla paremmatkin miten asiat on täällä hoitanut ennen lähtöö ja muutama asia jäänyt vähän kaivelee mieltä, mutta ehkä tää on siks helpompaa? Tjaah. Huijjaan vaan itteeni. Tää on vaan vaikeempaa. Mut kai kaikki järjestyy aikanaan. Kohta varmaan on paljon enemmän pohdittavaa ja stressattavaa kun huomaa Lontoossa että kaikki ei mene ihan kuin vettä valuen niinku mä oon tottunut(?). Ehkäpä mä tosiaan oon kotona nopeemmin kun arvaankaan :D Vois vaiks laittaa jonkun vedon pystyyn? Mä veikkaa että 1 kk ja kolme päivää. Aika kova suoritus ois jo toikin.
Ens yönä taitaa uni tulla vaikeasti. Yritän jaksaa kirjoitella tänne kuulumisia ja fiiliksiä aina kun ehdin/jaksan. Näin pienen tauon jälkeen on aika rankkaa ees aatella et yhtäkkii voiskin olla taas töissä. Mitä ne olikaan? :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)












