Finally i made up my mind!

Nyt on sitten kämppä irtisanottu ja töihin jätetty eroanomus. Elikkäs vietän täällä Lontoossa vielä noin kuukauden. 21.2 lähtee kämppä alta ja tää tyttö lähtee samana päivänä kohti Etelä-Afrikkaa!!! Liput on jo ostettu. Paluu olis 11.3 Lontooseen. Eli reilun kahden viikon reissu. Ei hullumpaa. Aluksi siis oli tarkoitus mennä Eurooppaa kiertään mut tuttu, joka ollut vaihto-oppilaana Suomessa, tarjos mulle ja Annalle majapaikkaa Durbanista. No tottakai tilaisuus piti käyttää hyväks ja nyt on lennot varattu. Toisen puoliskon lomasta vietetään Kapkaupungissa. Neljänneks viimesin viikko käynnissä töissä ja jostain syystä ei nappais yhtään. Lähtö tiedossa ni vois jo lähtee vaikka samantien. :D Paluu onkin Suomeen sitten reissun jälkeen. Kivaa olis vielä muutama päivä Lontoossa viettää ja sit palata. Nyt vähän jo harmittaa etten oo kesää täällä. Se on kuulemma ihan erilaista. No sen kyllä uskon. Mut en tuol jaksa enää olla ni näin helpompi.

Toinen asia mistä oon nyt ihan innoissani on Espanja! Tänää mulla oli ensimmäinen oppitunti. Mun espanjalainen työkaveri siis opiskelee täällä Espanjan opettajaks semmosel pikakurssil ja ne tarttee oppilaita sinne ni pääsin siis ílmaseks pikakurssille. Siistiä. Kestää nelisen viikkoa. Haluun kyl ehdottomasti jatkaa espanjan lukemista Suomessa. Sattu myös aika sattuma kun menin sinne koululle. Oli hetki aikaa ennen tunnin alkua niin menin sitten kahvilaan kahville. Tilasin kahvin ja myyjä kysy heti että mistä oon kotoisin... No Suomestahan oli hänkin. En oo kyl ihan hirveesti suomalaisiin täällä törmännyt. Mutta ei siinä vielä kaikki... hänhän on myös Hämeenlinnasta! Mua 5 vuotta vanhempi mies. Tullut 4 vuotta sitten Lontooseen ja jäänyt sille tielle. On ollut tuon koulun kahvilassa töissä reilun vuoden vai oliko kaks, no kummiskin, olin eka suomalainen kehen hää törmäs siel. Hauska sattuma. Siinä sitten rupateltiin tovi. Noita tunteja mulla siis on kaks kertaa viikossa ja kestää kaks tuntia. Kivaa piristystä!

Tässä nyt tämmöset pikakuulumiset kun en oo jaksanut raapustelle. Ainiin tulihan tuo Dublininkin reissu reilu viikko sitten tehtyä. Kesällä kaupunkin olis varmasti ihan erilainen, niinkuin kaikki muutkin yleensä, mutta hauskaa oli ja kiva kylä :)

New Year

Jospa sitä sais nyt tänne raapustetttuu pitkästä aikaa. Tuntuu että siitä on jo ikuisuus kun oli Suomessa. Aika sen jälkeen on taas vaan kiitänyt. Uudesta vuodestakin pikkuhiljaa ollaan selvitty ja ajatukset alkaa kulkee jo kohti kesää. Pitäs alkaa taas kerran pohtii noita kouluhakuja. Ei stressaa ei sit yhtään. Mihin sitä oikein hakis. Jotenkin oon jo luovuttanut okl:n suhteen, valitettavasti. En tiedä haenko vai enkö. Jos vaan ei oo motivaatio ni siit lukemisesta ei yksinkertaisesti tuu mitään. Ni voi olla ehkä vähän turhaa ees vaivata itseensä sillä. Jotain muuta on siis keksittävä, mutta mitä? Kai se sit on se matkailu... ehkä se ei huono vaihtoehto oo.

Niinkun joskus aikasemmis teksteis taisin mainita pelon että joulun jälkeen on vaikee palata Lontooseen. No se onneks osoittautui vääräksi, palaaminen oli helppoa. Ennen Suomeen lähtöä fiilis täällä oli hieman parantunut ja tiesin, että nyt tuntuu että on hyvä palata takasin. Ja vaikutusta tietysti voi olla myös sillä että kotona Hämeenlinnassa tuli vaan semmonen tunne, että ei mun paikka täälläkään oo. Kotona kyllä, mutta ei Hämeenlinnassa. En mä oikeestaan tiedä minne mä kuulun. Tällä hetkellä en minnekään. Ehkä mä kaikkein eniten nyt kaipaan sitä pysyvyyttä mikä ehkä tulis sen koulupaikan myötä. Tässä on tullut vietettyy maanmatkaajaa jo ihan tarpeeks. Kumminkin lähdin jo 17 vuotiaana pois Hämeenlinnasta ja rakensin uuden elämän Lappeenrantaan. Sieltä vuoden Porvoon visiitin jälkeen Turkuun ja sieltä reilun vuoden visiitin jälkeen Lontooseen. Mä rakastan tutustuu uusiin ihmisiin ja mielestäni sopeudun hyvin paikkaan kuin paikkaan. Eli ei se mulle ongelma oo. Tuntuu että on ripotellut itsestään palasia sinne sun tänne. Hyppään piiristä toiseen, koska mulla ei ehkä oo sitä mun omaa piiriä.. hmm. Ompa sekavia juttuja :D Älkää välitelkö. Moni varmasti jo lopettanutkin tän lukemisen näiden mun hyvien juttujen takia. Mutta siis on aina vaikee palata vanhaan piiriin, koska tuntuu että on jäänyt paljon kaikesta paitsi ja on ihan pihalla. On vaan tutustunut niin moniin hienoihin ihmisiin, että harmittaa ettei voi nähdä useemmin tai edes pitää paremmin yhteyttä. Nytkin jo ajatus, että täältä lähtö on jo lähellä, saa mut harmittaan. Mutta ei tää pysyvää voi olla. Lähtö koittaa joka tapauksessa. Yhteenvetona siis että käynti Suomessa sai mut näkee taas asiat eritavalla, ja ehkä nyt osaan nauttii loppuajasta täällä paremmin.

Paluu arkeen loman jälkeen olikin sitten karu. Alotin viime tiistaina työt. Tiistaista perjantaihin olin joka päivä töissä 6-15. Yllättävää kyllä, mulle noi aamuherätykset ei oo ollu hirveen vaikeita. Tosin illalla sit ihan kuitti. Ja työt jopa maistu yllättävän hyvältä vaikka oli tosi vilkas viikko asiakkaiden suhteen. Tänään palasin mun normaaliin arkeen hyvin levätyn(?) viikonlopun jälkeen. Eli 8 h ja 8-16. Kotona ollessa sain ajatuksen että aloittaisin espanjan kurssin täällä. Innostuin jo asiasta paljon, mutta se kestäis 10 viikoa ja tarkoituksena olis lähtee johonkin reissuun helmi-maalis kuussa. Pitää nyt miettii ja pohtii että mitä sitä tekee ja meneekö meillä Annan kanssa ajotukset yksiin. Tää päätöksen teko kun yllättäen on aika vaikeeta mun osalta... Jotenkin jo ajattelin että lähtisin täältä jonnekin 22.2 kun vuokrasopimus päättyy. Se nyt ehkä on ensimmäisenä ajatuksena. JÄNNÄ NÄHÄ

Happy happy new year today!

Jaahas jaahas. Mistäs sitä taas alottas. Nyt on vuosi taas vaihtunut ja viime iltakin oli sen mukainen. Meri, Anna ja Kiiko tuli moikkaa meitä Lontooseen ja viettää uuttavuotta mein kanssa. Käytiin siis Sannin kanssa viettää joulupyhät Suomessa ja se kyl piristi. Tuli levättyy ja syötyy ihan tarpeeksi :D Mutta oli kyl kiva palata Lontooseen. Onneks siinä kävi nyt näin. Jostain syystä nyt ei jaksa kyl kirjottaa ja selittää hirveesti mitään :D Mutta Käytiin katsoos ilotulituksia keskustassa skriineiltä ja porukkaa oli ihan älyttömästi. Kyllähän tää lontoo on hieno paikka viettää uuttavuotta. Tänävuonna onneksi osasin taas pitää itsestäni huolta, toisin kun tuo sukulaiseni. Mutta onnenpekka kun omistaa serkkutytön joka osaa pitää huolta.
No mutta annetaan kuvien kertoo enemmän kun ei jaksa kertoo :D

I didn´t realize how much I missed livingroom!

Hulluu porukkaa Pretistä

Siitä onkin aikaa kun on saanut tänne viimeks raapustettuu. Ollut vaan niin kiireitä. Jopa. Ei vaan pari viikkoo menikin sairastellessa. Eipä sitä kahtena viikonloppuna ehtinyt mitää tekee ku kuume nousi. Siinä välissä tottakai työviikon pysty tekee, mutta sit kun viikonloppu läheni ni perjantaina taas nousi kuume. Mut nyt on pöpöt voitettu ja elävien kirjoissa taas.
Viime ajat on mennyt taas mietiskellessä ja pohdiskellessa, että mitä sitä oikein uuden vuoden jälkeen haluis tehdä. Haluanko vielä kauan olla täällä? Vaihtaa maisemaa kenties jonnekin lämpimään? Kyllä, viimeksi mainittu houkuttaa enemmän kuin arvaattekaan :D Aluks ajatuksena oli viihtyä täällä huhtikuun alkuun. Tällä hetkellä tuo ajatus ei tunnu hyvältä. Jotain pitää tehdä. Eli olla vielä parikuukautta ja sit suunnata vaikka Thaimaan rannoille lepäämään ja kerää energiaa rankkaa pesiskesää varten :) Ainut mikä mua täällä pidättelee on ihmiset. Oon tutustunut niin mahtaviin ihmisiin, että jo ajatus siitä että pitää lähteä pois on vaikea. Ja nyt vasta alkaa tuntuu siltä, että pikkuhiljaa alkaa pääsee paremmin ja paremmin sisään tähän elämään täällä. Mut onneks nyt ei vielä tarvitse päättää mitään vaan reilun viikon päästä Suomeen(!!!!!!!) ja sit takasin katsoo että millä mielellä sitä oikein palaa. Mut huono ajatus ei myöskään se ois, että menis täältä parin viikon lomalle Thaimaaseen ja palais takasin. Ihan liikaa vaihtoehtoja.

Joulukuun alussa Sannin ja Kaisan kaveri Riia tuli meille kylään ja vietti viikon mein luona. Sitten myös ihana Maria Mörkö Mörssi Raunio saapui Lontooseen kaverinsa luokse ja samalla sain nauttia myös hänen seurasta. Kyllä nää aina piristää kummasti kun näkee mahtavii ihmisii :) Viime viikon maanantaina käytiin Marian, Nachon ja Arnaun kanssa katsastamassa Hyden Parkin Winter Wonderland. Eipä se nyt kummempi ollut. Kuka haluaa huvipuisto laitteisiin näin kylmässä ilmassa? Ei oikein houkutellut yhtään. Sen jälkeen päätettiin etsiä kahvila ja mennä nauttimaan kupposet kuumaa. Nacho näytti meille matkan varrella missä Tony Blairin asunto on. Käveltiin siitä ohi sit ilta pimeellä ja siinä kadulla oli pari vartijaa kävelees ja vartioimassa. Kun ohitin ihan vierestä ne vartijat niin huomasin kun ne kanto siinä sylissä ihan jäätävä rynnäkkökiväärejä(?) ja pikkasen säikähdin kun näin ne :D
Keskiviikkona sit juhlittiin kämppisten kanssa Arnaun synttäreitä. Arnau teki meille espanjalaisia munakkaita ja tarjoili muutakin naposteltavaa. Mä kävin ostamassa kakun ja saatiin pöytä kivasti koreaksi.

Mii, Andrea ja Henar

Torstaina suuntasin Marian kanssa Westfieldsin ostokeskukseen. Taitaa vissii olla Euroopan suurin. Se oli mullekin eka kerta siellä. Oli kyllä hieno paikka. Olis jopa päässyt luisteleen keskellä keskusta. Ja kyllähän sieltä sitten yllättäen tarttu tavaraa mukaankin. Tämän jälkeen suunnattiin Marian kaverin luokse minne mäkin jäin sitten yökylään, kun olin saanut perjantain vapaaksi töistä :) No saavuttiin joskus kymmenen jälkeen sinne kotiin ja ensimmäiseks mä nään joulukuusen olohuoneessa. Ensiks tuli niin joulunen fiilis ja kaipuu kotiin, mutta sitten iski viha että ei vielä joulukuusi saa sisällä olla!! Ja alla oli jo lahjoja. a) kuusen pitää olla aito tuoksun takia b) kuusi tuodaan vasta 22-23.12 sisälle ja c) joulupukki tuo lahjat vasta aattona tai joulupäivänä!! Ei kukaan oo opettanut näille miten joulua juhlitaan. Hahahha. Mutta täällä tosiaan kuuset on ollut koristeltuina monissa kodeissa hyvin aikasee. No päästyäni tästä järkytyksestä keitettiin kupposet teetä ja uppouduttiin sohvan syliin ja katseltiin teeveetä. Että oonkin kaivannut noita hetkiä. Ei sitä oo ymmärtänytkään miten paljon. Kun täällä meillä siis ei ole kuin keittiö ja makkari. Ei sohvia missä rentoutua. Olisin voinut istuu se teemuki kädessä siinä sohvalla vaikka koko yön. :)
Perjantaina käytiin vielä katsoo Tower bridge ja mentiin ihan ylös asti. Sit mun pitikin jo kiirehtii kotiin kun illalla tavattiin työkavereiden kanssa pikkupikkujoulujen merkeissä. Ensin mentiin London Tombseille semmoselle kierrokselle ja sit syömään kiinalaiseen koko porukan kanssa. Hauskin osuus oli tietysti secred santa. Mun piti ostaa lahja mein hot cheffille Alexille, joka on Puolasta. Tehtävä olikin erittäin helppo. Pullo Finlandia vodkaa ja mies oli tyytyväinen :D Se on siis erittäin suosittua juomaa Puolassa. Mä sain mein entiseltä manageriltä, joka siis liittyi onneks myös seuraammae, paketin missä oli kaikenlaisia rasvoja ja suihkutuotteita. Osan kanssa vielä jatkettiin iltaa ja käytiin ostaa vodka pullo ja suunnattiin Thamesin rannalle suomaan yhdessä sitä :) Ja hauskaa oli!
Eilen sitten olikin vuorossa koko Pret ketjun yhteiset pikkujoulut. Paikkana oli aivan älyttömän hieno iso rakennus Thamesin varrella mistä oli hulppeet näköalat, esim. tower bridge. Porukkaa oli varmaa joku 2000. Ruoka ja juomat ilmasia. No olin sattumoisin kertonut noin kuukausi sitten mein silloselle managerille, että minkälainen tapa suomessa on juoda. Nooh nyt hän sitten pääsi todistamaan tätä ihan livenä :) Äiti ja isi, se tapahan on aina hyvin sivistynyt. Don´t worry. :) Hauskaa oli ja kun juhlat sit loppu ni mun piti mennä jatkaa iltaa Arnaun ja sen kaverin kanssa yhdelle klubille. Piti nähdä ne keskustassa, mutta yllättäen meni hermo noihin julkisiin ja suuntasin sit monen mutkan kautta takasin kotiin. Mikä ehkä oli fiksu idea siinä vaiheessa.

Tämmöstä täällä siis. Nyt enää yks täys viikko töissä ja sit neljän päivän viikko ja pääsee kotiin. Ja nyt pitää alkaa taas vähän rajottaa tota rahan menoo, kun tajusin että oon kyllä nyt elellyt aika huolettomasti :D Ajatuksena olikin, että ei tänne säästeleen olla tultu. Mutta pitäs ehkä silti elää kummiskin varojen mukaan eikä ylittää niitä. hahah. No jouluaika vissiin aina on vähän semmosta. Pitääkin olla pikkusisko, ketä vois hemmotella koko ajan. On se onnellinen likka ku sil o tämmönen isosisko :D Seuraavaks yritän kirjottaa vähän nopeemmin taas tänne. Mutta aika perus arkee täällä elellään. Nyt tuntuu taas kivalta ja hyvältä, mutta pian sekin taas muuttuu. Se on nähty. Eniten menee hermot tällä hetkellä näihin kylmiin taloihin!! No jos se koulupaikka(niin arvatkaa vaan paljon jo tää ajatuskin ettei pääse opiskeleen saa mut ahdistuun) ei aukee niin sit suuntana ens vuonna Australia missä se aurinko paistaa ja elämä hymyilee?? :D No mut nyt on ainakin lentoliput Dubliniin hankittu ja sinne suunnataan 15.1 Sannin, Arnaun ja Nachon kanssa. JEE.

Ja tätä kautta viellä älyttömän suuret onnittelut veljelleni Tuomakselle ja Ellulle, joiden ansiosta saadaan suku kokoon joulupyhinä vietttämään kihlajaisia! Onneeee! <3

Emotions on the surface... nooo?

Jaaha jaaha mitäs sitä tänne onkaan viimeks tullut raapustettua... Njoo Merita lähti ja Marjukka jäi. Karu paluu arkeen, molemmilla luonnollisesti :) Viikko sitten sunnuntaina suuntasin uuden työkaverin Henarin kanssa Brick Lane market kadulle. Todettiin olevamme liian myöhään liikkeellä, koska suurin osa kojuista oli jo laitettu kiinni. Mutta olimme saaneet hyvän linkin rennon mageesta pubista mihin porukka suuntaa aina marketeilta. Ja sitä se olikin. Erilainen kuin perus Britti pubi. Nuorta porukkaa ja rento meininki. Istuttiin alas ja nautittiin kuppi kuumaa ja croisantit, koska eihän nyt sunnuntai-iltana voi lasia siiderä ottaa. Herranjestas sentään. Hauskinta oli, kun yritettiin etsiä kyseistä pubia. Henar on siis Espanjalainen tyttö, joka on mun kanssa saman ikäinen. Puhuu aikalailla samanlaista englantia ku mä. No kysyttiin sit suuntaa eräältä pariskunnalta matkan varrelta. Henat kysy ja ohjeet saatuamme mä vaan hymyilin ja nyökytin ja Henar teki saman perässä. No siihen mä sit sanoin etten ymmärtänyt muutakuin jatkakaa tästä suoraan. Henar sano saman ja luuli että mä ymmärsin kaiken kun vaan nyökkäilin :D No noudatettiin sitä ainoaa ohjetta mikä ymmärrettiin ja kysyttiin vähän ajan päästä uudestaa ohjeita. No taas ymmärrettiin vaan sama ja ainoa ohje, jatkoimme siis suoraan. Ja taas kysyttiin lisää ohjeita... no kappas oltiinkin pubin vieressä. Tunsimme olomme todella fiksuksi, koska tajusimme että ei meille muita ohjeita annettukkaan(Tiedän Kiiko, aika huono tarinan lopetus taas, KÄRSIKÄÄ) :)

Maanantaina alkokin sitten reipas viiden päivän työputki pitkästä aikaa. Eipä sitä siinä arjen tiimellyksessä oikein muuta jaksanutkaan tehdä. Eikun niin maanantaina mentiin Sannin ja Nachon kanssa Nottinghill katsastaan. Aika hienoo aluetta. Mentiin sitten syömään yhteen pubiin ja siellä alko tietovisa. Päätettiin osallistua ja lyödä fiksut päämme yhteen. Päästiin testaamaan tiimityöskentelyämme. Sanni piti huolen nestetankkauksesta. Nacho oli meistä ehkä fiksuin, joten annoimme hänen olla aivot. Mutta pienen kieliongelman takia otimme googlen kääntäjän avuksi ja ehkä siinä sivussa googletimme muutakin :) No tietysti mun kielipäällä mulle lankesi tulkin ja selittäjän rooli. Tottakai mullakin olis ollut fiksuja vastauksia, mutta päätettiin olla tuhlaamatta niitä, koska mulla oli suuri homma selittää kysymykset Nacholle, joka ehkä saatto tietää paremmin vastauksen ku mä. Niin ja tottakai mulle myös lankesi kirjurin rooli, koska eihän noista kahdesta nyt vaan ois millään ollut siihen :D Ja ryhmän nimeksi tuli loogisesti SA MA NA. Juontaja kysyi meiltä että mistäs sitä ollaan ja sanottiin Suomesta ja hän sano että viime viikolla täällä oli kanssa ryhmä Suomesta, joka pärjäs hyvin. No, ei paineita. Suunta ei voinut siis olla kuin alaspäin... Tiesittkö muuten että täällä on semmoinenkin liikennemerkki kuin beware of crossing frogs?? Ja tietty Nacho nauro mun vastaukselle, mut se nyt vaan meni oikein. En mä voi sille mitä mitään että nää Britit on yhtä fiksuja ku mä :)  Eka osio oli siis tunnistaa liikennemerkkejä. Ja saatiin 4/10!!! Jihaa siis ihan loisto alku. Loppu ei mennytkään sitten niin hyvin.. Suulliset kysymykset kun alko, niin mein paperi näyttikin aika tyhjää ja mein kustannuksella naurettiin. Todettiin juontajalle, että syömään me tänne tultiin ja päätettiin suosiolla luovuttaa :D Typerii nää Brittien pubileikit... Suomessa näihin liittys ees jotenkin alkoholi!

Loppu työviikko meni ihan ok. Olin yllättäen taas vain tosi väsynyt. Ehkä syykin oli se, etten saanut itseäni tarpeeksi ajoissa nukkumaan. Perjantai kun koitti niin olin innoissani kun töiden jälkeen oli tarkotus mennä työporukan ja parin muun Pretin työntekijöiden kanssa istuu iltaa. No mut yhtäkkiä kesken työpäivän mua alko särkee päähän ihan älyttömästi. Ja tuli todella heikko olo. Sanoin puolenpäivän aikaa asiasta pomolle ja se päästi mut kotiin. Illaks nousikin ihan kunnolla kuume. Ei yhtään ärsyttänyt ei. Siinähän se perjantai-ilta ja lauantai sitten vierähtikin. Mut onneks se sit laski yhtä nopeesti ku tulikin. Sunnuntaina ei enää ollut edes lämpöä, joten lähdettiin Kaisan kanssa kohti Nottinghillin markkinoita. Oli ihana päästä pedistä ja koko talosta ulos raikkaaseen ilmaan. No illalla sit istuin yllättäen koneella. Ja nyt elämä täällä on taas ollut helpompaa ja intoakin ollut taas erilailla. Mutta huomaa että tunteet on ihan älyttömän herkässä. Hyvä esimerkki on, kun juttelin illalla Kiikon kanssa facebookissa niin jo kaksi kysymystä, koska tuut jouluna kotiin ja vieläkö on suunnitelmissa olla huhtikuun puoleenväliin asti siellä, saivat mut itkemään. Ja miksi? Jaa-a. Ei se ollut surullista itkua. Alko vaan itkettää. Ehkä kun alko ajattelee taas että pääsee Suomeen viettää joulua jne. Tuntuu ihan oudolta, ei siis se että tuun Suomeen, vaan että ihan itku tuli eikä osannut sanoa miksi. Merita oli kyl oikeessa kun varotti tästä kaikesta. Täällä on saanut käsiteltäväksi ihan uusia tuntemuksia :D

Tänään maanantaina mun ei tarvinnut mennä töihin, kun piti mennä suorittaa ITP kurssi Pretin toimistoon. Eli siellä ne kertoili hygieniasta ja kaikesta oleellisesta mitä tarttee tietää työskennellessä Pretissä. Siinähän se 6 tuntia vierähti ihan kivasti ja palkka juoksi.  Nyt pitäs alkaa tsempata itseensä huomiseen työpäivään. Onneks vaan nelipäivänen työviikko. Jännittää vaan hieman kun mein pomo siirrettiin toiseen shoppiin ja meille tuli tänään uusi. En oo vielä siis tavannut häntä. Jännittää, että en pidä hänestä niinkuin pidin edellisestä. Kun on tottunut johonkin tuttuun ja turvalliseen, niin on vaikee antaa tilaa uudelle ihmiselle. Jotenkin mullakin ajatuksena vaan, että ei hän voi olla yhtä hyvä. Vaikka todellisuudessa hän voikin olla vielä parempi... pitää vaan antaa mahdollisuus eikä tuomita heti. Fiksuja sanoja ;) Toteutus heikko.

There`s no place like home.

Jeeee JEEEE mä pääsen viettää joulua kotiin!! Huippuu! <3 Ja saan olla jopa viikon ihan oman perheeni kanssa. Mikäs sen parasta kun äidin joulupöytä(tänä vuonna mä lupaan jopa itsekin tehdä sen eteen jotain,tää oli äiti lupaus!), kynttilät ja glögi. Ootan niin paljon ettei järkee.

Pari viikkoo on taas vierähtänyt tosta noin vaan. Ensin lähti Kiiko ja sitten sainkin Meritan seuraksi. Kiitos rakkaan siskoni, että saan taas painaa töitä niskalimassa kun piti lähtee pari päivää putkeen shoppaileen :D Nooh mut kaikkee kivaa kyl tuli ostettuu. Niin ja kun Meritalla oli asenne et nyt ollaa lomal ja tuhlataan ni kyllä sitä itekin jotenkin alkoi ajattelee samalla tavalla ;) Kiikon lähdettyä mulla alkoi pieni masennus kausi. Tai alkoi vaan potuttaa kaikki ja ikävä kotiin alkoi. Mikään ei oikein innostanut. Sit Merita tuli ja sai vähän piristystä. Nopeesti sekin aika meni ja Meritan lähdettyä olin taas naama mutrussa. Olisin halunnut lähtee mukaan. Tää oli ehkä odotettavissakin, että alkuhuuman jälkeen kun arki alkaa tasottuun ja huomaa että samanlaista se on täällä toispuolel Eurooppaakin. Itkut tuli itkettyä. Nyt ois aika taas alkaa ajattelee positiivisemmin ja kääntää uutta sivua. Välillä sitä tarvitsee toisen muistuttaa toista, että minkä takia sitä oikein ollaan ja eletään. Mäkin tarvitsin sen pienen muistutuksen. Kiitos siis Kaisan, vaikka sillä hetkellä ärsyttikin kuunnella toisen filosofisia ajatuksia elämästä, että tajusin muuttaa omat ajatukset negatiivisista positiivisemmiksi. Joten nyt on pohja toivottavasti saavutettu ja suunta ylöspäin. :)

Noo mut nyt vähän kivempiin asioihin. Tosiaan Merita tuli viettää minilomaa tänne ja hauskaa olikin. Perjantaina Meritan kone laskeutui vasta puolikymmeneltä illalla. Ennen sitä mentiin työkavereiden kanssa syömään Italialaiseen, ja meillä olikin runsaasti rahaa käytössä joten tuli syötyy ja juotuu drinkkei kyl koko rahan edestä :D Nooh siitä sit pitikin mennä vastaan Meritaa metroasemalle. Käytiin heittää matkalaukku kämpille ja hakee Sanni mukaan ja lähdettiin vielä Thamesin joelle veneelle bilettään. Oli aika upeet maisemat tanssahdella. :D Pikavisiitin jälkeen suunnattii takas kämpille ja päädyttiin vielä Espanjapoikien kämppään viettää loppuyötä. Eiköhän sitä sitten taas viideltä päästy nukkuu :D

Lauantai aamu menikin sitten pitkään nukkuessa. Siinä se päivä meni ja ilta alko koittaa niin suunnattin Pretin kahvilan kautta Lontoon vanhimpaan viinikellariin nauttimaan viinistä, juustosta ja patongista. Se on kyl niin mahti paikka. Tunnit vierähtikin mukavasti siellä ja tultiin jopa nukkumaankin suht ajoissa :D

Maanantai ja tiistai pyhitettiinkin sitten kokonaan shoppailulle. Meritan kaveri Tara saapui seuraamme etelä-englannista moikkaa Meritaa. Tää kaksikko on kyl vaarallista shoppailu seuraa. Omakin tili tyhjeni ihan mukavasti. :D Tiistaina oli kyllä kallis ja hieno päivä. Ensin kulutin suht kivan summan kaupoilla ja sitten suunnattiin Meritan kanssa sushille, eikä se mikään halvin ruokapaikka kyllä ollut suuressä nälässä. Ja vielä pisteenä iiiin päälle mentiin musikaalia katsomaan, jonka nimi oli Wicked. Tykättiin kyl molemmat paljon. Tai ainakin näin luulen :D Pitää käydä katsoo ainakin leijonakuningas vielä ehkä muitakin. Keskiviikkona mä palasinkin takasin töihin ja Merita takas Suomeen. Pläääh. Yllättävää kyllä ikävä on jo ja kova siskoo. Molemmat todettiin, että olipa ihmeellistä kun näinkin hyvin meillä meni yhdessä. Ei mennyt sitten hermot ei yhtään. Joten ehkä mä voin lähteekin lomareissulle taas siskon kaa, vaikka Thaimaan jälkeen sanoin ettei enää siskon kaa reissuu ;) Mutta nyt oon jo valmis suunnittelee uutta.

Mutta nyt siis iloisin mielin päättää vuotta. Paljon on suunnitelmia jouluksi. Tai siis pitää itse alkaa jo rakentaa joulufiilistä täällä. Kunhan vaan voitan laiskuuteni ja kerrankin toteutan suunnitelmiani ja unelmiani :) Mutta kaikkein tärkein on että pääsen viettää perus joulua suomeen perheen kera. Caaaaaant waiiiit!! Terveisiä kotiin, että tänä vuonna ne lahjat ei ole pääasia. Kirjoitan suoraan joulupukille kirjeen. :)

Trick or treat?

Huh huh nyt on taas vierähtänyt viikko viimesestä kirjoituksesta. Aika nopeesti on kyl mennyt viikko ja rankkaa ollut :D Tiistaina Kiiko sit saapu seuraamme. Ensimmäiseksi suunnattiin tietysti pubiin yhdelle ja sitten hieman kauppoja kierteleen. Yllättäen siinä sitten menikin niin kauan ettei enää ehditty ikeaan tai muualle ostamaan patjaa. No eipä ollut muuta ratkaisua kuin jakaa oma 80 cm sänky. Ja tuloksena oli ehkä noin 2 tunnin yöunet ja pirteenä aamulla seiskaks töihin. No ei siinä mitään mutta sit sain tietää et yks työntekijöistä on lomalla sen päivän, eli meillä on kaikilla enemmän tekemistä. Ei yhtään alkanu ärsyttää :D Mut jostain kumman syystä sainkin energiaa huomattavasti enemmän kun pomo tuli kysyy että haluutko lomalle ens viikoks. No sanoin siihen että mikä ettei. Selitin vaan että ottaisin mielummin loppuviikon vapaaksi kun on serkku kylässä ja sit 8.-9.11 olis sisko käymässä. No nämä päivät sopi hyvin. Siistii.

Keskiviikko iltana suunnattiinkin sitten jalkapallo peliin Kiikon,Seven ja Sannin kanssa. Jos olis pitänyt mennä torstaina töihin niin en kyllä olis millään kyennyt peliin. Peli oli jotain cuppii, west ham-stoke. Ihan hyvä peli oli ja siisti fiilis siellä. Pelin jälkeinen tarina onkin sitten ihan omansa :D Päätettiin mennä istuskeleen jonnekin ja kuluttaa aikaa, koska Seven piti lähteä yöllä junalla lentokentälle. Paikan löytäminen ei sitten ollutkaan niin helppoa. Alue josta yritettiin ettii jotain paikkaa, oli niin kuollut. Ehkä syynsä silläkin, että kello oli jo puolenyön ylittänyt. Käveltiin ja hortoiltiin siellä kaikki sitten tooosi pirteen näkösinä. Meikäkin tsemppas ihan hyvin kahden tunnin yöunilla. Nälkä senkun vaan kasvo ja kasvo. Loppujen lopuksi meillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin mennä juna-asemalle ja toivoa että mäkki ois 24 h auki. Ja olikin. Voi sitä juhlaa. :D Siinä sitten kahden aikaan hyvästeltiin Seve ja suunnattiin itse bussipysäkille odottamaan suoraa bussikyytiä mein kodin lähelle. Tietysti juuri tämä bussi ei sitten kulkenut enää siihen aikaan. Itku tais siinä vaiheessa olla aika herkässä :D Nooh sitten vaan suunnitteleen muita reittimahdollisuuksia. Ooteltiin ja ooteltiin seuraavaa bussia ja sit piti vähän kiertää ja vaihtaa bussia toisessa paikassa. No saatiin vaihtoakin sit oottaa aika kauan. Ja mulla tietysti alko mahaa sattuu ettei mitään järkee. Voi sitä tunnetta kun vihdoin ja viimein päästii kotiin. Ja kyllä nukutti ja paljon. 

Torstaina, kun vihdoin ja viimein saatiin itsemme ylös, lähdettiin kiertelemään keskustaan ja tais muutama kauppakin tulla taas tutuksi. Tottakai piti myös hyödyntää mun henkilökunta alennusta pret kahvilaan :) Siinä sit syötiin ja jatkettiin matkaa kohti thamesia ja kierreltiin ja kaarreltiin siellä miettien että mitä sitä seuraavaksi tekis. Tässä seurueessa kun sen päätöksen tekeminen on kyllä maailman vaikeinta ;) Illan jo hämärtyessä päätetiin ottaa bussi kohti camdentownia missä oli yksi pubi mistä Sannin kanssa tykätään. Istuskeltiin siellä sitten kolmisen tuntia ja tultiin kaupan kautta kämpille. Kello olikin jo puolenyön ja yläkerran pojat oli kanssa hereillä ja mentiinkin sitten istuskelemaan niiden huoneeseen ja nauttimaan espanjan makkarasta ja suomen salmiakista. Salmiakki ei oikein uponnut, mutta meille kyllä makkara maistu :D Yhtäkkiä se kello olikin jo neljä aamuyöstä kun päästiin nukkumaan. Kyllä rytmi mennyt pahasti sekasin :D

Perjantaiks oltiinkin sovittu poikien kanssa kuudeksi treffit ja että he vievät meidät johonkin kivaan viini paikkaan. Seuraan liittyi myös Lisa ja yks Kiikon kaveri Ville ja sen tyttöystävä. Siellä sit istuskeltiin muutama tunti ja nautittiin pari lasia viiniä. Päätettiin olla lähtemättä muualle, koska oltiin sovittu mein keittiöön lauantaiksi Halloween partyt.  Lauantai aamu menikin taas rennosti ja vaan hengaillessa. Kiiko,Sanni ja Kaisa oli perjantaina tehnyt meille hienon halloween kurpitsan. Käytiin kaupassa ostamassa hieman tarjoiltavaa illaksi ja laitettiin itsemme ja pöytä koreaksi. Kaikki paikalla olleet kämppiksemme liitty seuraan ja tunnelma oli loistava. Porukka vaan viihtyy niin hyvin yhdessä. Syötiin, juotiin, juteltiin, tanssittiin, naurettiin ja itkettiin. :D Espanja pojat teki meille perinteisiä espanjalaisia omeletteja. Maistu kyllä todella hyviltä. Aika vaan juoksi silmissä ja loppujen lopuksi päätettiin olla enää lähtemättä mihinkään ja päätettiin jatkaa vaan hauskan pitoa mein keittiössä. Yhdessä vaiheessa jo huolestuin, että mihin ihmeeseen se Sanni oikein on kadonnut ja yllätys yllätys löysin sen mein huoneen ikkunan alta ulkopuolelta lämpimän peiton kera nukkumassa. Mikäs siinä. Jostain syystä ei osata avata mein ovea takapihalle niin Sannihan oli sitten päättänyt kiivetä ikkunasta :D Mutta jääköön muut yksityiskohdat tämän tekstin ulkopuolelle :)

Tänään piti sitten hyvästellä Kiiko (joka muuten saapuu todella pirteenä ja hyvin nukuttuna Turun kamaralle) ja nyt saan hetken hengähtää ja sitten onkin Meritan vuoro saapua perjantaina kylään :) Toivottavasti saadaan ilmapatja parempaan kuntoon, ettei Meritan tarvitse kokea yhtä nautinnollisia unihetkiä kuin Kiiko. p.s. Merita, kandee kysyä hyviä vinkkejä Kiikolta miten ja milloin pumpata patjaan ilmat :D