Jospa sitä sais nyt tänne raapustetttuu pitkästä aikaa. Tuntuu että siitä on jo ikuisuus kun oli Suomessa. Aika sen jälkeen on taas vaan kiitänyt. Uudesta vuodestakin pikkuhiljaa ollaan selvitty ja ajatukset alkaa kulkee jo kohti kesää. Pitäs alkaa taas kerran pohtii noita kouluhakuja. Ei stressaa ei sit yhtään. Mihin sitä oikein hakis. Jotenkin oon jo luovuttanut okl:n suhteen, valitettavasti. En tiedä haenko vai enkö. Jos vaan ei oo motivaatio ni siit lukemisesta ei yksinkertaisesti tuu mitään. Ni voi olla ehkä vähän turhaa ees vaivata itseensä sillä. Jotain muuta on siis keksittävä, mutta mitä? Kai se sit on se matkailu... ehkä se ei huono vaihtoehto oo.
Niinkun joskus aikasemmis teksteis taisin mainita pelon että joulun jälkeen on vaikee palata Lontooseen. No se onneks osoittautui vääräksi, palaaminen oli helppoa. Ennen Suomeen lähtöä fiilis täällä oli hieman parantunut ja tiesin, että nyt tuntuu että on hyvä palata takasin. Ja vaikutusta tietysti voi olla myös sillä että kotona Hämeenlinnassa tuli vaan semmonen tunne, että ei mun paikka täälläkään oo. Kotona kyllä, mutta ei Hämeenlinnassa. En mä oikeestaan tiedä minne mä kuulun. Tällä hetkellä en minnekään. Ehkä mä kaikkein eniten nyt kaipaan sitä pysyvyyttä mikä ehkä tulis sen koulupaikan myötä. Tässä on tullut vietettyy maanmatkaajaa jo ihan tarpeeks. Kumminkin lähdin jo 17 vuotiaana pois Hämeenlinnasta ja rakensin uuden elämän Lappeenrantaan. Sieltä vuoden Porvoon visiitin jälkeen Turkuun ja sieltä reilun vuoden visiitin jälkeen Lontooseen. Mä rakastan tutustuu uusiin ihmisiin ja mielestäni sopeudun hyvin paikkaan kuin paikkaan. Eli ei se mulle ongelma oo. Tuntuu että on ripotellut itsestään palasia sinne sun tänne. Hyppään piiristä toiseen, koska mulla ei ehkä oo sitä mun omaa piiriä.. hmm. Ompa sekavia juttuja :D Älkää välitelkö. Moni varmasti jo lopettanutkin tän lukemisen näiden mun hyvien juttujen takia. Mutta siis on aina vaikee palata vanhaan piiriin, koska tuntuu että on jäänyt paljon kaikesta paitsi ja on ihan pihalla. On vaan tutustunut niin moniin hienoihin ihmisiin, että harmittaa ettei voi nähdä useemmin tai edes pitää paremmin yhteyttä. Nytkin jo ajatus, että täältä lähtö on jo lähellä, saa mut harmittaan. Mutta ei tää pysyvää voi olla. Lähtö koittaa joka tapauksessa. Yhteenvetona siis että käynti Suomessa sai mut näkee taas asiat eritavalla, ja ehkä nyt osaan nauttii loppuajasta täällä paremmin.
Paluu arkeen loman jälkeen olikin sitten karu. Alotin viime tiistaina työt. Tiistaista perjantaihin olin joka päivä töissä 6-15. Yllättävää kyllä, mulle noi aamuherätykset ei oo ollu hirveen vaikeita. Tosin illalla sit ihan kuitti. Ja työt jopa maistu yllättävän hyvältä vaikka oli tosi vilkas viikko asiakkaiden suhteen. Tänään palasin mun normaaliin arkeen hyvin levätyn(?) viikonlopun jälkeen. Eli 8 h ja 8-16. Kotona ollessa sain ajatuksen että aloittaisin espanjan kurssin täällä. Innostuin jo asiasta paljon, mutta se kestäis 10 viikoa ja tarkoituksena olis lähtee johonkin reissuun helmi-maalis kuussa. Pitää nyt miettii ja pohtii että mitä sitä tekee ja meneekö meillä Annan kanssa ajotukset yksiin. Tää päätöksen teko kun yllättäen on aika vaikeeta mun osalta... Jotenkin jo ajattelin että lähtisin täältä jonnekin 22.2 kun vuokrasopimus päättyy. Se nyt ehkä on ensimmäisenä ajatuksena. JÄNNÄ NÄHÄ
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti