Jaaha jaaha mitäs sitä tänne onkaan viimeks tullut raapustettua... Njoo Merita lähti ja Marjukka jäi. Karu paluu arkeen, molemmilla luonnollisesti :) Viikko sitten sunnuntaina suuntasin uuden työkaverin Henarin kanssa Brick Lane market kadulle. Todettiin olevamme liian myöhään liikkeellä, koska suurin osa kojuista oli jo laitettu kiinni. Mutta olimme saaneet hyvän linkin rennon mageesta pubista mihin porukka suuntaa aina marketeilta. Ja sitä se olikin. Erilainen kuin perus Britti pubi. Nuorta porukkaa ja rento meininki. Istuttiin alas ja nautittiin kuppi kuumaa ja croisantit, koska eihän nyt sunnuntai-iltana voi lasia siiderä ottaa. Herranjestas sentään. Hauskinta oli, kun yritettiin etsiä kyseistä pubia. Henar on siis Espanjalainen tyttö, joka on mun kanssa saman ikäinen. Puhuu aikalailla samanlaista englantia ku mä. No kysyttiin sit suuntaa eräältä pariskunnalta matkan varrelta. Henat kysy ja ohjeet saatuamme mä vaan hymyilin ja nyökytin ja Henar teki saman perässä. No siihen mä sit sanoin etten ymmärtänyt muutakuin jatkakaa tästä suoraan. Henar sano saman ja luuli että mä ymmärsin kaiken kun vaan nyökkäilin :D No noudatettiin sitä ainoaa ohjetta mikä ymmärrettiin ja kysyttiin vähän ajan päästä uudestaa ohjeita. No taas ymmärrettiin vaan sama ja ainoa ohje, jatkoimme siis suoraan. Ja taas kysyttiin lisää ohjeita... no kappas oltiinkin pubin vieressä. Tunsimme olomme todella fiksuksi, koska tajusimme että ei meille muita ohjeita annettukkaan(Tiedän Kiiko, aika huono tarinan lopetus taas, KÄRSIKÄÄ) :)
Maanantaina alkokin sitten reipas viiden päivän työputki pitkästä aikaa. Eipä sitä siinä arjen tiimellyksessä oikein muuta jaksanutkaan tehdä. Eikun niin maanantaina mentiin Sannin ja Nachon kanssa Nottinghill katsastaan. Aika hienoo aluetta. Mentiin sitten syömään yhteen pubiin ja siellä alko tietovisa. Päätettiin osallistua ja lyödä fiksut päämme yhteen. Päästiin testaamaan tiimityöskentelyämme. Sanni piti huolen nestetankkauksesta. Nacho oli meistä ehkä fiksuin, joten annoimme hänen olla aivot. Mutta pienen kieliongelman takia otimme googlen kääntäjän avuksi ja ehkä siinä sivussa googletimme muutakin :) No tietysti mun kielipäällä mulle lankesi tulkin ja selittäjän rooli. Tottakai mullakin olis ollut fiksuja vastauksia, mutta päätettiin olla tuhlaamatta niitä, koska mulla oli suuri homma selittää kysymykset Nacholle, joka ehkä saatto tietää paremmin vastauksen ku mä. Niin ja tottakai mulle myös lankesi kirjurin rooli, koska eihän noista kahdesta nyt vaan ois millään ollut siihen :D Ja ryhmän nimeksi tuli loogisesti SA MA NA. Juontaja kysyi meiltä että mistäs sitä ollaan ja sanottiin Suomesta ja hän sano että viime viikolla täällä oli kanssa ryhmä Suomesta, joka pärjäs hyvin. No, ei paineita. Suunta ei voinut siis olla kuin alaspäin... Tiesittkö muuten että täällä on semmoinenkin liikennemerkki kuin beware of crossing frogs?? Ja tietty Nacho nauro mun vastaukselle, mut se nyt vaan meni oikein. En mä voi sille mitä mitään että nää Britit on yhtä fiksuja ku mä :) Eka osio oli siis tunnistaa liikennemerkkejä. Ja saatiin 4/10!!! Jihaa siis ihan loisto alku. Loppu ei mennytkään sitten niin hyvin.. Suulliset kysymykset kun alko, niin mein paperi näyttikin aika tyhjää ja mein kustannuksella naurettiin. Todettiin juontajalle, että syömään me tänne tultiin ja päätettiin suosiolla luovuttaa :D Typerii nää Brittien pubileikit... Suomessa näihin liittys ees jotenkin alkoholi!
Loppu työviikko meni ihan ok. Olin yllättäen taas vain tosi väsynyt. Ehkä syykin oli se, etten saanut itseäni tarpeeksi ajoissa nukkumaan. Perjantai kun koitti niin olin innoissani kun töiden jälkeen oli tarkotus mennä työporukan ja parin muun Pretin työntekijöiden kanssa istuu iltaa. No mut yhtäkkiä kesken työpäivän mua alko särkee päähän ihan älyttömästi. Ja tuli todella heikko olo. Sanoin puolenpäivän aikaa asiasta pomolle ja se päästi mut kotiin. Illaks nousikin ihan kunnolla kuume. Ei yhtään ärsyttänyt ei. Siinähän se perjantai-ilta ja lauantai sitten vierähtikin. Mut onneks se sit laski yhtä nopeesti ku tulikin. Sunnuntaina ei enää ollut edes lämpöä, joten lähdettiin Kaisan kanssa kohti Nottinghillin markkinoita. Oli ihana päästä pedistä ja koko talosta ulos raikkaaseen ilmaan. No illalla sit istuin yllättäen koneella. Ja nyt elämä täällä on taas ollut helpompaa ja intoakin ollut taas erilailla. Mutta huomaa että tunteet on ihan älyttömän herkässä. Hyvä esimerkki on, kun juttelin illalla Kiikon kanssa facebookissa niin jo kaksi kysymystä, koska tuut jouluna kotiin ja vieläkö on suunnitelmissa olla huhtikuun puoleenväliin asti siellä, saivat mut itkemään. Ja miksi? Jaa-a. Ei se ollut surullista itkua. Alko vaan itkettää. Ehkä kun alko ajattelee taas että pääsee Suomeen viettää joulua jne. Tuntuu ihan oudolta, ei siis se että tuun Suomeen, vaan että ihan itku tuli eikä osannut sanoa miksi. Merita oli kyl oikeessa kun varotti tästä kaikesta. Täällä on saanut käsiteltäväksi ihan uusia tuntemuksia :D
Tänään maanantaina mun ei tarvinnut mennä töihin, kun piti mennä suorittaa ITP kurssi Pretin toimistoon. Eli siellä ne kertoili hygieniasta ja kaikesta oleellisesta mitä tarttee tietää työskennellessä Pretissä. Siinähän se 6 tuntia vierähti ihan kivasti ja palkka juoksi. Nyt pitäs alkaa tsempata itseensä huomiseen työpäivään. Onneks vaan nelipäivänen työviikko. Jännittää vaan hieman kun mein pomo siirrettiin toiseen shoppiin ja meille tuli tänään uusi. En oo vielä siis tavannut häntä. Jännittää, että en pidä hänestä niinkuin pidin edellisestä. Kun on tottunut johonkin tuttuun ja turvalliseen, niin on vaikee antaa tilaa uudelle ihmiselle. Jotenkin mullakin ajatuksena vaan, että ei hän voi olla yhtä hyvä. Vaikka todellisuudessa hän voikin olla vielä parempi... pitää vaan antaa mahdollisuus eikä tuomita heti. Fiksuja sanoja ;) Toteutus heikko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti