Tänää se sitten oli, experience day. 6.30 alkoi päivä ja päättyi 12.30. Olin koko päivän keittiössä tekemässä leipiä ja salaatteja. Huh huh mikä päivä. Joka toinen hetki aattelin että ei kiitos, tätä en halua. Mutta sitten taas miksipä ei. Työajat mukavia, ihmiset mukavia. Ehkä mä jaksaisin tätä sen verran kun on pakko. Kyl mä aattelin yrittää ettii jotai muuta samalla. Mutta ompahan nyt ainakin tuloja ni ei oo mikään hoppu.
Työssä sinänsä ei ole mitään vikaa. Vaan aikataulutuksessa. Siellä on tarkat kellonajat milloin mikäkin pitää olla valmiina ja koko ajan hirvee hoputus ja stressi ja paine päällä. Tuntu tosi kurjalta kun muakin hoputettiin, kun en edes tiennyt mitää pitää tehdä ja missä oli kaikki tavarat. Ei ne pahalla sitä tarkoittaneet. Testasivat vaan samalla miten työskentelen paineen alla. Päivän päätteeksi manager sit kertoi mitä työkaverit oli sanonut musta ja kysyi että miltä musta tuntui työ ja haluaisinko ottaa työn vatsaan. Olin ihan hukassa mitä olisin sanonut(päätöksenteko vaikeus taas!). Kerroin totuuden, että kiireestä en pidä yhtään. En haluu tehdä asioita vasemmal kädellä kiireen vallitessa vaan haluan tehdä huolella työni. Hän sanoi että arvostaa rehellisyyttä ja toivoo että jos otan työn vastaan, ettei hänen tarvitse pelätä että viikon päästä irtisanon heti itseni. Siihen sanoin heti, että juuri sen takia en halua ottaa työtä vastaan, koska en halua tuottaa pettymystä hälle jos en viihdykään yhtään paikassa. Tähän hän vaan kommentoi että mistä oikein oot kotoisin. Sanoin että Suomesta. Näytän kuulemma ruotsalaiselta :D Kaikki eivät vissiin niin rehellisiä ole, vaan ottavat työn vastaan hymyillen ja lopettavat heti hyvän paikan tullen. Hän halusi että mietin hetken rauhassa. No sitten siihen tuli yks toinen mies juttelee mun kanssa elämän tarkoituksesta jne. Oli hauska heppu. Kanssa joku pomo tai jotain. En oikein ymmärtänyt. Mut hän sanoi että haluaa että otan työn vastaan ja se ei sitä tarkoita ettenkö voi muualta jatkossakin etsiä. Eivät he mua siellä väkisin pidä. Tuli hyvä fiilis asiasta ja muutenkin nää molemmat pomot oli tosi mukavia, että sitten olikin helppo sanoa kyllä. Tiesivät ainakin totuuden mitä mieltä olin ja silti antoivat mun ottaa työn vaiks hakijoita on kuinka paljon.
No nyt sit on työ. Mut eipä kovin juhlafiilis :D Näillä mennään. Nyt voi ainakin hyvällä mielellä vähän shoppailla ja tehdä asioita mitä haluaa, kun tietää että rahaa on tulossa. Niin ja toinen mikä painoi päätökseen oli se, että työajat on aika täydellisiä. Kahvila menee kiinni jo 16.30 jokapäivä ja viikonloppuisin kiinni. Eli säännölliset työajat ja viikonloput vapaita. Kelpaa kiitos :) Ja yksi suurimmista syistä minkätakia juuri tässä kahvila ketjussa on aina kiire keittiössä, siks että joka viikko kahvilassa käy mysteryshopper. Kukaan ei tiedä kuka se on ja se tulee ostaa jotain ja tarkistaa onko tietty määrä tuotteita hyllyssä tiettyyn kellon aikaan ja onko paikka siisti jne. Jos hän on tyytyväinen, jokainen saa punnan korotuksen tuntipalkkaan siltä viikolta. Ja se on aika hyvin.
Pakko myös myöntää, että hieman hävettää olla siellä töissä. Siellä ei ole varmaan yhtään brittiä, vaan kaikki on jostain muualta. Paikalliset ei suostu näitä hommii tekee. Nyt tiedän miltä tuntuu olla maahanmuuttaja. Työpaita on kokoa xxxl ja hirvee suihkulakki ja lippis päässä keittiös. Sit se mein kahvila on viel keskellä semmosta hienoa bisness aluetta, eli mein asiakkaina on paljon komeita pukumiehiä ja mä en kehtaa ees kattoo niihin päin siinä asussa :D Hhahah. No kai sitä pitää tätä maailmaa katsella uusilla silmillä. Että mun kahvilaan ette sitten ole tervetulleita! Henkilökuntaedut on onneks kanssa plussaa. Saa hyvin päivän ruuat sieltä. Ja on hyviä salaatteja. Jaahas mutta taidankin nytten samantein mennä katsomaan netistä onko tullut uusia työpaikka ilmoituksia :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti