There`s no place like home.

Jeeee JEEEE mä pääsen viettää joulua kotiin!! Huippuu! <3 Ja saan olla jopa viikon ihan oman perheeni kanssa. Mikäs sen parasta kun äidin joulupöytä(tänä vuonna mä lupaan jopa itsekin tehdä sen eteen jotain,tää oli äiti lupaus!), kynttilät ja glögi. Ootan niin paljon ettei järkee.

Pari viikkoo on taas vierähtänyt tosta noin vaan. Ensin lähti Kiiko ja sitten sainkin Meritan seuraksi. Kiitos rakkaan siskoni, että saan taas painaa töitä niskalimassa kun piti lähtee pari päivää putkeen shoppaileen :D Nooh mut kaikkee kivaa kyl tuli ostettuu. Niin ja kun Meritalla oli asenne et nyt ollaa lomal ja tuhlataan ni kyllä sitä itekin jotenkin alkoi ajattelee samalla tavalla ;) Kiikon lähdettyä mulla alkoi pieni masennus kausi. Tai alkoi vaan potuttaa kaikki ja ikävä kotiin alkoi. Mikään ei oikein innostanut. Sit Merita tuli ja sai vähän piristystä. Nopeesti sekin aika meni ja Meritan lähdettyä olin taas naama mutrussa. Olisin halunnut lähtee mukaan. Tää oli ehkä odotettavissakin, että alkuhuuman jälkeen kun arki alkaa tasottuun ja huomaa että samanlaista se on täällä toispuolel Eurooppaakin. Itkut tuli itkettyä. Nyt ois aika taas alkaa ajattelee positiivisemmin ja kääntää uutta sivua. Välillä sitä tarvitsee toisen muistuttaa toista, että minkä takia sitä oikein ollaan ja eletään. Mäkin tarvitsin sen pienen muistutuksen. Kiitos siis Kaisan, vaikka sillä hetkellä ärsyttikin kuunnella toisen filosofisia ajatuksia elämästä, että tajusin muuttaa omat ajatukset negatiivisista positiivisemmiksi. Joten nyt on pohja toivottavasti saavutettu ja suunta ylöspäin. :)

Noo mut nyt vähän kivempiin asioihin. Tosiaan Merita tuli viettää minilomaa tänne ja hauskaa olikin. Perjantaina Meritan kone laskeutui vasta puolikymmeneltä illalla. Ennen sitä mentiin työkavereiden kanssa syömään Italialaiseen, ja meillä olikin runsaasti rahaa käytössä joten tuli syötyy ja juotuu drinkkei kyl koko rahan edestä :D Nooh siitä sit pitikin mennä vastaan Meritaa metroasemalle. Käytiin heittää matkalaukku kämpille ja hakee Sanni mukaan ja lähdettiin vielä Thamesin joelle veneelle bilettään. Oli aika upeet maisemat tanssahdella. :D Pikavisiitin jälkeen suunnattii takas kämpille ja päädyttiin vielä Espanjapoikien kämppään viettää loppuyötä. Eiköhän sitä sitten taas viideltä päästy nukkuu :D

Lauantai aamu menikin sitten pitkään nukkuessa. Siinä se päivä meni ja ilta alko koittaa niin suunnattin Pretin kahvilan kautta Lontoon vanhimpaan viinikellariin nauttimaan viinistä, juustosta ja patongista. Se on kyl niin mahti paikka. Tunnit vierähtikin mukavasti siellä ja tultiin jopa nukkumaankin suht ajoissa :D

Maanantai ja tiistai pyhitettiinkin sitten kokonaan shoppailulle. Meritan kaveri Tara saapui seuraamme etelä-englannista moikkaa Meritaa. Tää kaksikko on kyl vaarallista shoppailu seuraa. Omakin tili tyhjeni ihan mukavasti. :D Tiistaina oli kyllä kallis ja hieno päivä. Ensin kulutin suht kivan summan kaupoilla ja sitten suunnattiin Meritan kanssa sushille, eikä se mikään halvin ruokapaikka kyllä ollut suuressä nälässä. Ja vielä pisteenä iiiin päälle mentiin musikaalia katsomaan, jonka nimi oli Wicked. Tykättiin kyl molemmat paljon. Tai ainakin näin luulen :D Pitää käydä katsoo ainakin leijonakuningas vielä ehkä muitakin. Keskiviikkona mä palasinkin takasin töihin ja Merita takas Suomeen. Pläääh. Yllättävää kyllä ikävä on jo ja kova siskoo. Molemmat todettiin, että olipa ihmeellistä kun näinkin hyvin meillä meni yhdessä. Ei mennyt sitten hermot ei yhtään. Joten ehkä mä voin lähteekin lomareissulle taas siskon kaa, vaikka Thaimaan jälkeen sanoin ettei enää siskon kaa reissuu ;) Mutta nyt oon jo valmis suunnittelee uutta.

Mutta nyt siis iloisin mielin päättää vuotta. Paljon on suunnitelmia jouluksi. Tai siis pitää itse alkaa jo rakentaa joulufiilistä täällä. Kunhan vaan voitan laiskuuteni ja kerrankin toteutan suunnitelmiani ja unelmiani :) Mutta kaikkein tärkein on että pääsen viettää perus joulua suomeen perheen kera. Caaaaaant waiiiit!! Terveisiä kotiin, että tänä vuonna ne lahjat ei ole pääasia. Kirjoitan suoraan joulupukille kirjeen. :)

Trick or treat?

Huh huh nyt on taas vierähtänyt viikko viimesestä kirjoituksesta. Aika nopeesti on kyl mennyt viikko ja rankkaa ollut :D Tiistaina Kiiko sit saapu seuraamme. Ensimmäiseksi suunnattiin tietysti pubiin yhdelle ja sitten hieman kauppoja kierteleen. Yllättäen siinä sitten menikin niin kauan ettei enää ehditty ikeaan tai muualle ostamaan patjaa. No eipä ollut muuta ratkaisua kuin jakaa oma 80 cm sänky. Ja tuloksena oli ehkä noin 2 tunnin yöunet ja pirteenä aamulla seiskaks töihin. No ei siinä mitään mutta sit sain tietää et yks työntekijöistä on lomalla sen päivän, eli meillä on kaikilla enemmän tekemistä. Ei yhtään alkanu ärsyttää :D Mut jostain kumman syystä sainkin energiaa huomattavasti enemmän kun pomo tuli kysyy että haluutko lomalle ens viikoks. No sanoin siihen että mikä ettei. Selitin vaan että ottaisin mielummin loppuviikon vapaaksi kun on serkku kylässä ja sit 8.-9.11 olis sisko käymässä. No nämä päivät sopi hyvin. Siistii.

Keskiviikko iltana suunnattiinkin sitten jalkapallo peliin Kiikon,Seven ja Sannin kanssa. Jos olis pitänyt mennä torstaina töihin niin en kyllä olis millään kyennyt peliin. Peli oli jotain cuppii, west ham-stoke. Ihan hyvä peli oli ja siisti fiilis siellä. Pelin jälkeinen tarina onkin sitten ihan omansa :D Päätettiin mennä istuskeleen jonnekin ja kuluttaa aikaa, koska Seven piti lähteä yöllä junalla lentokentälle. Paikan löytäminen ei sitten ollutkaan niin helppoa. Alue josta yritettiin ettii jotain paikkaa, oli niin kuollut. Ehkä syynsä silläkin, että kello oli jo puolenyön ylittänyt. Käveltiin ja hortoiltiin siellä kaikki sitten tooosi pirteen näkösinä. Meikäkin tsemppas ihan hyvin kahden tunnin yöunilla. Nälkä senkun vaan kasvo ja kasvo. Loppujen lopuksi meillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin mennä juna-asemalle ja toivoa että mäkki ois 24 h auki. Ja olikin. Voi sitä juhlaa. :D Siinä sitten kahden aikaan hyvästeltiin Seve ja suunnattiin itse bussipysäkille odottamaan suoraa bussikyytiä mein kodin lähelle. Tietysti juuri tämä bussi ei sitten kulkenut enää siihen aikaan. Itku tais siinä vaiheessa olla aika herkässä :D Nooh sitten vaan suunnitteleen muita reittimahdollisuuksia. Ooteltiin ja ooteltiin seuraavaa bussia ja sit piti vähän kiertää ja vaihtaa bussia toisessa paikassa. No saatiin vaihtoakin sit oottaa aika kauan. Ja mulla tietysti alko mahaa sattuu ettei mitään järkee. Voi sitä tunnetta kun vihdoin ja viimein päästii kotiin. Ja kyllä nukutti ja paljon. 

Torstaina, kun vihdoin ja viimein saatiin itsemme ylös, lähdettiin kiertelemään keskustaan ja tais muutama kauppakin tulla taas tutuksi. Tottakai piti myös hyödyntää mun henkilökunta alennusta pret kahvilaan :) Siinä sit syötiin ja jatkettiin matkaa kohti thamesia ja kierreltiin ja kaarreltiin siellä miettien että mitä sitä seuraavaksi tekis. Tässä seurueessa kun sen päätöksen tekeminen on kyllä maailman vaikeinta ;) Illan jo hämärtyessä päätetiin ottaa bussi kohti camdentownia missä oli yksi pubi mistä Sannin kanssa tykätään. Istuskeltiin siellä sitten kolmisen tuntia ja tultiin kaupan kautta kämpille. Kello olikin jo puolenyön ja yläkerran pojat oli kanssa hereillä ja mentiinkin sitten istuskelemaan niiden huoneeseen ja nauttimaan espanjan makkarasta ja suomen salmiakista. Salmiakki ei oikein uponnut, mutta meille kyllä makkara maistu :D Yhtäkkiä se kello olikin jo neljä aamuyöstä kun päästiin nukkumaan. Kyllä rytmi mennyt pahasti sekasin :D

Perjantaiks oltiinkin sovittu poikien kanssa kuudeksi treffit ja että he vievät meidät johonkin kivaan viini paikkaan. Seuraan liittyi myös Lisa ja yks Kiikon kaveri Ville ja sen tyttöystävä. Siellä sit istuskeltiin muutama tunti ja nautittiin pari lasia viiniä. Päätettiin olla lähtemättä muualle, koska oltiin sovittu mein keittiöön lauantaiksi Halloween partyt.  Lauantai aamu menikin taas rennosti ja vaan hengaillessa. Kiiko,Sanni ja Kaisa oli perjantaina tehnyt meille hienon halloween kurpitsan. Käytiin kaupassa ostamassa hieman tarjoiltavaa illaksi ja laitettiin itsemme ja pöytä koreaksi. Kaikki paikalla olleet kämppiksemme liitty seuraan ja tunnelma oli loistava. Porukka vaan viihtyy niin hyvin yhdessä. Syötiin, juotiin, juteltiin, tanssittiin, naurettiin ja itkettiin. :D Espanja pojat teki meille perinteisiä espanjalaisia omeletteja. Maistu kyllä todella hyviltä. Aika vaan juoksi silmissä ja loppujen lopuksi päätettiin olla enää lähtemättä mihinkään ja päätettiin jatkaa vaan hauskan pitoa mein keittiössä. Yhdessä vaiheessa jo huolestuin, että mihin ihmeeseen se Sanni oikein on kadonnut ja yllätys yllätys löysin sen mein huoneen ikkunan alta ulkopuolelta lämpimän peiton kera nukkumassa. Mikäs siinä. Jostain syystä ei osata avata mein ovea takapihalle niin Sannihan oli sitten päättänyt kiivetä ikkunasta :D Mutta jääköön muut yksityiskohdat tämän tekstin ulkopuolelle :)

Tänään piti sitten hyvästellä Kiiko (joka muuten saapuu todella pirteenä ja hyvin nukuttuna Turun kamaralle) ja nyt saan hetken hengähtää ja sitten onkin Meritan vuoro saapua perjantaina kylään :) Toivottavasti saadaan ilmapatja parempaan kuntoon, ettei Meritan tarvitse kokea yhtä nautinnollisia unihetkiä kuin Kiiko. p.s. Merita, kandee kysyä hyviä vinkkejä Kiikolta miten ja milloin pumpata patjaan ilmat :D

I got my bank account finally!

Jeee vihdoin kymmenen eri pankkikeikan jälkeen saatiin Sannin kanssa avattua tilit. Kaikki vielä huipentui siihen, kun saatiin eiliseksi aika sinne ja lupasivat avata tilin passien ja mun töistä saadun kirjeen avulla meillä kummallekin, vaikka Sannilla ei siis ollut työpaikkaa. No mentiin sitten sinne innoissamme, mutta yllättäen mein tuurilla siellä oli joku vika koneissa ettei ne toiminut. No tulkaa huomenna uudestaan. Ei voinut kuin nauraa mein tuurille. No tänään sit mentiin sinne ja vihdoin ja viimein saatiin tilit. Huh. Nyt sekin on alta pois.

Eipä tällä viikolla sitten muuta oikein ole tapahtunutkaan. Taas vain rentoutuessa töiden jälkeen. Ainut että jostain kumman syystä sain torstain vapaaksi töistä ni olin vaan neljä päivää töissä. Sopi mulle oikein hyvin. Päätin käyttää tilaisuuden hyväksi ja mennä vähän shoppailee. Kyllä teki hyvää pitkästä aikaa :D

Tämä viikonloppu otetaankin sitten todella rennosti ja lepäillen, kun viime viikonloppuna vähän venähti sekä perjantai että lauantai. Lauantai meni yhtä vauhdikkaasti kuin perjantaikin. Oli kyllä todella onnistunut ilta. Lähdettiin ulos mein kaikkien kämppisten kanssa, paitsi uuden pariskunnan jotka vasta oli samanapäivänä muuttanut taloon. Mentiin semmoiseen salsa paikkaan camdentowniin. Paikka siis kuhisi Kolumbialaisia salsa taitajia. Kyllä suomipoika jäis pahasti alakynteen :D Paikka oli ihan täynnä ja meininki aika huikee. Hiki ihan virtasi kun yritti pysyä niiden latinoiden perässä. Hauskaa oli kyyl! Ja kyllä nämä mein Espanjalais pojat istuu mein kommuuniin oikein hyvin ;)

Flat mates

Töissä sujuu ihan ok. Viihdyn siellä hyvin. Ainut että hidas oon edelleen :D Mutta kehut tuli mun perehdyttäjältä että oon tähän asti sen helpoin oppilas, kun sen ei tarvitse hirveesti huomautella mulle mistään kun leivät näyttää täydelliseltä ja muistan kaikki oikeet ainekset. Helppo elämä kuulemma hänelle. Tuli hyvä fiilis.

Nyt leffan pariin. Ens viikolla saankin pitkästä aikaa nauttia rakkaan serkkuni Kiikon seurasta(piti kuulemma hänet mainita tässä tekstissä). Kuulemma rankka viikko edessä. Sen voin kuvitella :) Karkkitilaus on tehty, ja tietty ruisleipää.

p.s. nyt sit tein sopparin Turku Pesiksen kanssa, että viimestään huhtikuun puolessa välissä pitäs pois tulla. :)

Finland vs Columbia

Viikko taas ehtinyt vierähtää viimeisestä kirjoituksesta. Aika nopeesti nää viikot menee. Tällä viikolla olin töissä vaan neljäpäivää, kun perjantaina oli tapaaminen national insurance numeron vuoksi. Oon kyllä tosi tyytyväinen että otin sen työn vastaan Pretissä. Oon viihtynyt siellä yllättävän hyvin. Tällä viikolla pääsin keittiöstä kahvilan puolelle. Aamupäivät oon tekemässä leipiä ja ruokkiksen jälkeen meen rahastamaan. Siinäkin on aika kovat vaatimukset. Koko ajan pitää olla tekemässä jotain, jos ei oo tekemistä niin sit pitää ainakin esittää että pyyhkii jotain jne. :D Ihan hauskaa sinänsä. Ja työkaverit on niin huippuja. Mysteryshopperin takia pitää myös yrittää small talkkia asiakkaiden kanssa. Ei oikein luonnistu ihan heti näin suomalaiselta, mutta tekee vaan hyvää että on pakko niin omakin kieli kehittyy samalla. On ollut tosi kiva fiilis ja pomo on kehunut ja myymälän päällikkökin antoi palautetta torstaina ja sanoi että on mennyt kyl hyvin ja että hän voi sanoa jo nyt että kun lähden pois niin ikävä tulee. Tottakai semmoista palautetta oli kiva kuulla :) Niin ja oli torstai myös eka palkkapäivä, joten oli aika mahtavat fiilikset sinä päivänä. Jej!

Töiden jälkeen ei sitten ole saanut oikein mitään aikaseka. Juoksemaan oon saanut itteni kyl lähtee, mut muuten päivät vaan mennyt facebookkaillessa. Torstaina saatiin uudet kämppikset yläkertaan, ja oli muuten kaks aika mukavan näköstä Barcelonan poikaa ;) Ne sit tuli heti pyytää meitä oluella niiden flättiin hengaa. No tottakai me tartuttiin tilaisuuteen vaiks yökkärit oli jo päällä. Mukavia heppuja. Perjantaina olikin sitten aikanen herätys Sannille ja Kaisalle, mut mulle luksus ku sai nukkuu tunnin pidempää ku työaamuna. Meil oli yhdeksäs sovittu aika sinne toimistolle ja saatiin hoidettua sekin alta pois. Vielä pitäs verotoimisto jostain löytää ja saada tuo pankkitili avattua. Kaikki aikanaa, kaikki aikanaan :) Sit suunnattiin Sannin kaa vähän opiskeleen englantia yhdistä sadoista Preteistä ja nautittiin mun henkilökunta alesta. Sainpa halvalla hyvää sushia. nam! Vegesushista tulee kyl mun uusin herkki :P Saatiin kyl ihan hyvin opiskeltua vaiks muutamat paikalliset miehet naurokin meille.



Finland vs Columbia



Illaks oltiinkin sitten sovittu kämppiksemme Diegon kanssa, että suunnataan syömään hänen kavereiden kanssa. Mentiin Sannin kanssa, koska Kaisalla oli ihan omat privat treffinsä :) No yllättäen mein ilta sitten hieman venähti ja loppujen lopuksi meillä oli jatkoilla 4 suomalaista ja 4 kolumbialaista. Asetelmat siis loistavat. Saatiin kyllä aika hyvää salsa opetusta. Hieman erilaiset otteet noilla Etelä-Amerikkalaisilla kuin suomalaisilla. Oon kyl vähän pettynyt noiden muiden suomalaisten kisakuntoon. No onneks mä pidin viimeseen asti suomenlippuu pystyssä :D Pääsin mä sit siinä aamu 5 sit nukkuu omaan sänkyyni, minkä Sanni oli vallannut kun oli antanut omansa Saralle. Nooh hyvin me mahuttiin nukkuu yhdessä 80 cm sängyssä. Ei tehnyt tiukkaakaan :D No aamulla sitten Kaisakin saapui kotiin ja ilmoitti että oli sopinut meille illanistujaiset täksikin päiväksi meille. No mikäs siinä. Eihän sitä nyt viikonloppuna ookkaa tarkotus nukkua :D

Tanssitunti. Kumpi opetti kumpaa... ?

Täällä menee siis ihan kivasti. On kivaa kun on jo tutustunut muihin ihmisiin ja mein kämppisten kesken on kyl hyvät välit. Tänää juuri varmaan kaikki tullaan hengailee illal. Niin ja ensi talvena jos lähden kaukolomalle niin suuntana on Kolumbia. Sinne ollaan tervetulleita ja majotus hoituu kuulemma. Sitä siis suunnittelemaan :) Diegon porukoilla on vähän niinku mökki tai siis hengailu talo maalla missä on uima-allasta ja saunaa. Tosin sauna lämpenee vain 40 asteeseen. Ei taida kelvata. Nyt vois mennä vaikka pitkäks että illal jaksaa.

Hurry up Maria! Chop chop.

Ensimmäinen työviikko ja ansaittu vapaaviikonloppu takana. Fiilikset on ihan hyvät ja oon ilonen että otin, vaikeen pohdinnan jälkeen, työn vastaan. Viikko meni tosi nopeesti ja mäkin jopa totuin yllättävän hyvin siihen että kello soi joka aamu 5.45. Jatkossa se saattaa soida vaikkapa vielä tuntia aikaisemmin. Maanantaisen experience päivän jälkeen tiistai tuntui jo paljon kivemmalta töissä. Mä oikeesti jopa tykkään siitä työstä, päivät menee nopee ja saa tehdä patonkeja,leipiä ja salaatteja musiikkia kuunnellessa ja laulaessa. Ja mut tuntien mähän laulan korkeelta ja kovaa :D Säälin työkavereita. Heh. Mut siis se mikä pilaa kaiken, on se kiire. Ei siitä pysty nauttimaan niinkuin vois. Kyllä se alkaa syömään kun tekee parhaansa minkä voi ja silti kuulee vaan että you are too slow, hurry up Maria. Harmi, koska varmasti työntekijät viihtyskin siellä paremmin. Kyl mä viel niille näytän :D Pomo on mukava ja kaikki muut työkaverit. Ensi viikon alussa mä pääsen luultavasti harjoitteleen myymälän puolelle. Sit ei tuli ookkaa koko ajan persuksen alla. Saa vähän hengähtää. Ihan kivaa vaihteluu.

ssanni,kkaisa,mmaria

Muuten viikko onkin mennyt sitten rennosti. Aamuherääminen on vienyt hieman energiaa. Ja töiden jälkeen ei hirveeti houkuttele lähtee istuu ruuhkasel metrol keskustaan kun ahdistaa tuo ihmispaljous. Ei mitään järkee. Sit kun koko ajan joku metrilinja ei toimi tai on lakko ni bussit on ihan täynnä jne. Ei oo mun juttu :D Eilenkin käytiin "nopee" primarkissa Sannin kanssa ostoksilla ja ihmisiä oli niin paljon et ei mitään järkee. Alko jo ahdistaan. Ja sit piti fiksailla miten pääsee kämpille ku yks metrolinja on kiinni. No piti mennä bussilla, metrolla ja junalla. Huh huh.

Perjantaina käytiin keilaas ja istuskeleen yhden pubissa. Eilikseks oltiin sovittu kämppisten kanssa että istuskellaan taas kerran iltaa meillä. Mein Diegon kavereita tuli myös kylää. Oli kiva tutustua uusiin ihmisiin. Oli liettulaista, korealaista,taiwanilaista, japanilaista,kolumbialaista ja belgialaista. Ja huom. xylitoli on erittäin arvostettu asia Koreassa ja tietävät hyvin että se on made in finland ;) Lähdettiin sitten Sannin ja osan kanssa jatkaa iltaa Camdentownin baariin. Oli kyllä hauska ilta. Kyllä ne liettualaiset osaa fyysisen tanssin salat. Sai ihan varoo ettei tuu nyrkistä päähän :D

kuva ei ehkä kerro totuutta lämpötilasta

Tänään ilma täällä oli aivan mahtava. Ihan sininen taivas. Vihdoin kun saatiin Sannin kanssa itsemme ylös niin suunnattiin mein lähipuistoon ottaa nokoset ja tietty opiskelees vähän englantii. Käytiin ostaa jätesäkkejä minkä päällä otettiin aurinkoo ja lepuutettiin silmäkulmia. Teki kyl hyvää.Sen jälkeen vähän hemmottelee itseemme ja värjään kulmakarvat ja ripset. Jopa minäkin. Tuntuupa nyt naiselliselta :D

Back in the business

Tänää se sitten oli, experience day. 6.30 alkoi päivä ja päättyi 12.30. Olin koko päivän keittiössä tekemässä leipiä ja salaatteja. Huh huh mikä päivä. Joka toinen hetki aattelin että ei kiitos, tätä en halua. Mutta sitten taas miksipä ei. Työajat mukavia, ihmiset mukavia. Ehkä mä jaksaisin tätä sen verran kun on pakko. Kyl mä aattelin yrittää ettii jotai muuta samalla. Mutta ompahan nyt ainakin tuloja ni ei oo mikään hoppu.

Työssä sinänsä ei ole mitään vikaa. Vaan aikataulutuksessa. Siellä on tarkat kellonajat milloin mikäkin pitää olla valmiina ja koko ajan hirvee hoputus ja stressi ja paine päällä. Tuntu tosi kurjalta kun muakin hoputettiin, kun en edes tiennyt mitää pitää tehdä ja missä oli kaikki tavarat. Ei ne pahalla sitä tarkoittaneet. Testasivat vaan samalla miten työskentelen paineen alla. Päivän päätteeksi manager sit kertoi mitä työkaverit oli sanonut musta ja kysyi että miltä musta tuntui työ ja haluaisinko ottaa työn vatsaan. Olin ihan hukassa mitä olisin sanonut(päätöksenteko vaikeus taas!). Kerroin totuuden, että kiireestä en pidä yhtään. En haluu tehdä asioita vasemmal kädellä kiireen vallitessa vaan haluan tehdä huolella työni. Hän sanoi että arvostaa rehellisyyttä ja toivoo että jos otan työn vastaan, ettei hänen tarvitse pelätä että viikon päästä irtisanon heti itseni. Siihen sanoin heti, että juuri sen takia en halua ottaa työtä vastaan, koska en halua tuottaa pettymystä hälle jos en viihdykään yhtään paikassa. Tähän hän vaan kommentoi että mistä oikein oot kotoisin. Sanoin että Suomesta. Näytän kuulemma ruotsalaiselta :D Kaikki eivät vissiin niin rehellisiä ole, vaan ottavat työn vastaan hymyillen ja lopettavat heti hyvän paikan tullen. Hän halusi että mietin hetken rauhassa. No sitten siihen tuli yks toinen mies juttelee mun kanssa elämän tarkoituksesta jne. Oli hauska heppu. Kanssa joku pomo tai jotain. En oikein ymmärtänyt. Mut hän sanoi että haluaa että otan työn vastaan ja se ei sitä tarkoita ettenkö voi muualta jatkossakin etsiä. Eivät he mua siellä väkisin pidä. Tuli hyvä fiilis asiasta ja muutenkin nää molemmat pomot oli tosi mukavia, että sitten olikin helppo sanoa kyllä. Tiesivät ainakin totuuden mitä mieltä olin ja silti antoivat mun ottaa työn vaiks hakijoita on kuinka paljon.

No nyt sit on työ. Mut eipä kovin juhlafiilis :D Näillä mennään. Nyt voi ainakin hyvällä mielellä vähän shoppailla ja tehdä asioita mitä haluaa, kun tietää että rahaa on tulossa. Niin ja toinen mikä painoi päätökseen oli se, että työajat on aika täydellisiä. Kahvila menee kiinni jo 16.30 jokapäivä ja viikonloppuisin kiinni. Eli säännölliset työajat ja viikonloput vapaita. Kelpaa kiitos :) Ja yksi suurimmista syistä minkätakia juuri tässä kahvila ketjussa on aina kiire keittiössä, siks että joka viikko kahvilassa käy mysteryshopper. Kukaan ei tiedä kuka se on ja se tulee ostaa jotain ja tarkistaa onko tietty määrä tuotteita hyllyssä tiettyyn kellon aikaan ja onko paikka siisti jne. Jos hän on tyytyväinen, jokainen saa punnan korotuksen tuntipalkkaan siltä viikolta. Ja se on aika hyvin.

Pakko myös myöntää, että hieman hävettää olla siellä töissä. Siellä ei ole varmaan yhtään brittiä, vaan kaikki on jostain muualta. Paikalliset ei suostu näitä hommii tekee. Nyt tiedän miltä tuntuu olla maahanmuuttaja. Työpaita on kokoa xxxl ja hirvee suihkulakki ja lippis päässä keittiös. Sit se mein kahvila on viel keskellä semmosta hienoa bisness aluetta, eli mein asiakkaina on paljon komeita pukumiehiä ja mä en kehtaa ees kattoo niihin päin siinä asussa :D Hhahah. No kai sitä pitää tätä maailmaa katsella uusilla silmillä. Että mun kahvilaan ette sitten ole tervetulleita! Henkilökuntaedut on onneks kanssa plussaa. Saa hyvin päivän ruuat sieltä. Ja on hyviä salaatteja. Jaahas mutta taidankin nytten samantein mennä katsomaan netistä onko tullut uusia työpaikka ilmoituksia :)

Who knows, where the wind blows

Pakko sanoo että aika kyllä juoksee täällä tosi nopee. Ei voi uskoo että on jo lokakuun alkua. Tää viikko on mennyt lähinnä hengailessa ja oleillen vaan. Ollaan vaan valmistauduttu Kaisan kanssa työpäiviin innolla. No Kaisalla se oli sitten viime torstaina. Eikä ollut mikään positiivinen kokemus. Siellä oli todella mukavia työkavereita, mutta pomo kohteli työntekijöitä kuulemma aika röyhkeesti ja tiukasti. Työntekijät eivät viihtyneet siellä ollenkaan. Kaisan työnkuvaan olis siis kuulunut leipien ja salaattien teko. No siitä sitten tietty itsellekin tuli p*ska olo, kun oltiin molemmat niin innoissamme tästä paikasta. Mä nyt meen sit maanantaina katsoon, onko se mun paikka yhtään samanlainen. Toivon vaan et siel ois kiva pomo, kenen alaisuudessa olis kiva tehdä töitä. Pitää nyt alkaa oikeesti ettimään muitakin hommia, jos toi ei ota onnistuakseen. Tuntuu että ollaan taas lähtöruudussa. Tähän oli varauduttu ja oishan asiat mennytkin ihan yllättävän hyvin jos toi nyt ois ollut meille sopiva työ. Mut mä toivon että itsellä olis vähän positiivisempi kokemus.
Tuntu että koko torstai meni pilalle siinä. Kyl me täällä eletään niin tiiviisti, että jos jollai o huono fiilis ni sit o kyl kaikil ja päinvastoin. Mut se just siistii onkin :) Team spirit. Ite olisin vaan halunnut mennä peiton alle loppupäiväks kirjan ja jäätelön kera. Olin niin turhautunut, joten yks kaveri pyysi mua drinkille jotta voin chill out. Teki kyl hyvää päästä vähäks aikaa pois. Se vei mut aivan älyttömän siistiin merirosvobaariin viinille ja juustolle. Ja en ollutkaan aikasemmin ollut Thamesin rannalla pimeellä. Niin mahtavan näköstä kun ajettiin Thamesin yli.


Natural Museum



Perjantaina tytöt lähti aikaseen ensimmäisiin tanssi koe-esiintymisiin. Tais niitä vähän jännittää :D Päätettiin myös päivemmällä Sannin kanssa vähän sivistää itseämme ja suunnata museoon. Ensin kohteena piti olla teatterimuseo mutta siellä missä sen sanottiin olevan ei ollut kyllä yhtään mitään. No käytiin yhdestä teatterista kysymässä että missä se on, ni vastaukseks saatiin että ei se oo enää kahteen vuoteen ollut täällä :D Vähän nolotti. Kiitos opaskirjan! No sit vaa päätettiin mennä natural museoon. Ihan mielenkiintosta joo ja hauskaa ajanvietettä sateisella päivällä, mutta eipä noi museot nyt ehkä niin mun juttu oo. Sanni nyt tietty oli ihan innoissaan :) Porukal mentiin viel kiinalaiseen buffettiin syömään ja sit kaupan kautta kotiin nauttimaan viinistä ja hyvästä seurasta(lue: toisistamme) sekä laittamaan itsemme valmiiksi Lontoon yöelämää varten.

Eihän meillä sit ollu hajuakaan mihin kannattais mennä. Oltais haluttu pois turisti paikoista, mutta se nyt oli helppo vaihoehto kun eksyttiin hieman. Nooh alkuhankaluuksien jälkeen sit löydettiin aika hikiseen paikkaan, missä Sannilla meni samantie hermot ja lähti kotiin. Me yritettiin Kaisan kanssa pelastaa viel ilta ja fiilis ja onnistuttiinkin ihan hyvin. Kyllä hauskaa ja oli ja monet naurut saatiin. Mutta olise hauska huomata kuinka mun nimi saakin aikaan semmosta naurua ja tanssia :D

Musta taxi ja hilpeät työt

Ja tänään päivän ruoka on ben&jerrys. Vaikee vaan valita, että mikä niistä.